Pieni pohdinta osaamisesta

Tiedätkö sen tunteen, kun jokin liike tai juttu ei vaan onnistu, ei sitten millään? Sen tunteen, kun päädyt yrittämään uudelleen ja uudelleen muuttamatta mitään (paitsi mahdollisesti omaa äänensävyä). Koska kyllähän se koira osaa tämän. Miksi helpottaisin, jos koira tietää, miten homma tehdään?

Entä tiedätkö sen tunteen, kun et sitten kuitenkaan saa ratkaistua ongelman ja jätät treenit sikseen? Lähdet kotiin ja tajuat jossain vaiheessa kotimatkaa miten sinun olisi pitänyt toimia. Silloin ainakin minulla syntyy mahtava treenisuunnitelma ongelman ratkaisemiseksi ja yhtäkkiä osaan pilkkoa ongelman pienemmiksi paloiksi.

Onneksi osaan kuitenkin nykyään lähes aina jo treenatessa pysähtyä ajattelemaan, mikäli jokin juttu ei vaan onnistu. Minua jää nimittäin kaivertamaan äärettömän paljon, jos treenit ajautuvat siihen, että painostan koiraa suorittamaan, vaikkei se selkeästi ymmärrä tehtävää. Mikäli treenaan porukassa ja tällainen tilanne syntyy, niin itse ainakin toivon, että treenikaverit puuttuisivat asiaan. Treenikavereilla ei tarvitse olla valmista ratkaisua ongelmaan. Riittää, että auttaa turhautunutta treenikaveria pysähtymään ja ajattelemaan, ennen kuin koiran epävarmuus kasvaa.

Aika usein näissä tapauksissa on kyse siitä, ettei koira tosiaankaan osaa tai ymmärrä annettua tehtävää. Joskus voi silti olla kyse siitä, ettei koira ole ihan skarppina ja aktiivisena, ja tämän takia suoritus ei vastaa koiran osaamistasoa. Näissä tapauksissa onkin hyvä kertoa koiralle, ettei tällainen peli vetele. Ongelmaksi muodostuu vaan se, että miten voimme erottaa osaamattomuuden ponnettomuudesta. Milloin voimme vaatia parempaa suoritusta ja milloin meidän pitää auttaa koiraa ja helpottaa tehtävää? Tässä pähkinä purtavaksi ensi vuodelle.

Treenitäyteistä uutta vuotta!