En vaihtais päivääkään

Siinä se nyt on. Paketissa. Tehisvuosi. Vuosi, jonka aikana toisilleen tuntemattomat eri tasoiset ohjaajat ovat hitsautuneet yhteen treeniporukaksi. Olen saanut tutustua aivan mahtaviin koiraihmisiin, saanut monta uutta ystävää, joiden kanssa on tavattu myös koiratreenien ulkopuolella mm. lavatanssien, fysiikka- ja salitreenien ja koiratapahtumien merkeissä. Näiden tyyppien kanssa on iloittu menestyksestä ja puitu treeniongelmia ja epäonnistumisia.Olemme kauden aikana saaneet nauttia Mari Leiviskän erinomaisista valmennuksista ja kävimmehän myös Tehisleirillä Tuorlassa, jossa meitä koutsasi Lentsu Välimäki.Olen maailman onnellisin siitä, että sen jälkeen, kun meidän kauden päätavoite, tokon SM-kisa, meni plörinäksi, en ollut yksin vaan ympärillä oli Tehisläisiä, joiden kanssa tapahtunutta sai purkaa heti paikan päällä ja sen jälkeenkin. 

Iisin kanssa, kun viime syksynä aloitettiin, oltiin monessa asiassa todella alkutekijöissä. Tehisvuoden aikan treenasimme systemaattisesti tokon eri osa-aluite, kuten häiriöt, palkkaamattomuus, liikkeiden pikkupalasaset ja kokonaiset liikkeet. Kisaamattomasta koirasta tuli lähes voittajaluokkaan valmis nuori koira. Tehiskaudella 2014-2015 Paula ja Yola niittivät menestystä agilitykentillä. Anna ja Devin kehittivät kisa-asennettaan ja paikkamakuun eteen tehty työ tuotti hedelmää, kun pari sai ALO1- tuloksen. Senni suhtautui treeniin kuin treeniin tiukan analyyttisesti ja tämä kannatti. Loppukaudesta ei enää tuskailtu "hemmetin tunnarin kanssa" vaan Sansa ja Senni tekivät EVL 1 tuloksen. Marko ja aina iloinen Jay sekä Kati ja hurjan työmoraalin omaava Sole saavuttivat TK4:n. Marko ja Jay osallistuivat lisäksi ensimmäisiin yksilö SM-kisoihinsa. Saimme kaksi uutta tottelevaisuusvaliota nuoresta ja taitavasta Riemusta ja pitkältä treenitauolta palanneesta konkari Liinasta. Aika huikea vuosi, vai mitä?

Muistan vieläkin hyvin selvästi viime syksyn näyttökokeet joihin mentiin jännityksestä täristen. Teknisesti ei oltu mitenkään huikaisevan taitavia, mutta jotain sellaista meissä oli, että meidät valittiin sekä HSKH:n Tokotehikseen että nuorten koirien rinkiin. Itselläni oli kauden alussa todella kova halu kehittyä koiranohjaajana, oppia paremmaksi koirankouluttajaksi, upota syvälle tokomaailmaan ja panostaa kaikella sydämellä omiin ja muiden Tehiskoirakoiden treeneihin. Ja meidän Tehisvuoteenhan mahtui hienoja koesuorituksia. Iisi kävi neljässä kokeessa, joista kolmesta saimme hyvillä pisteillä ykköstuloksen. Tavoitteemme saada SM-kisoista TK2 jäi saavuttamatta, samoin kuin voittajaluokan starttaaminen ennen sääntömuutosta. Kesällä Iisi loukkasi etutassun anturansa ja oli 5 viikko sairauslomalla ja pelkillä hihnalenkeillä. Silloin huomasin miten paljon yhteiset treenihetket minulle merkitsevätkään. Näin jälkikäteen ajatellen, oli ehkä hyvä, että SM-kisoissa epäonnistumisen jälkeen tuli täydellinen stoppi, jonka aikana ohjaaja sai vähän koota itseään ja koirakin sai mahdollisuuden lomailla treeneistä ja kisoista ennen uutta kautta.

Huomenna on uuden Tehiksen näyttökokeet. Meillä on vähän treenejä takana loukkaantumisen takia, mutta luotan siihen, että tämän vuoden aikana tehty työ kantaa. Onhan tässä ollut päiviä, kuin ”Tsemppi-Sarakin” on ollut epätoivoinen. Mutta tiedättekö mitä? Silloin kaivan esiin Tehisleirillä treenikavereiltani saaman paperin, johon on kirjoitettu positiivista palautetta minulle ja koiralleni. Se paperi nostaa vaikka mistä suosta ylös. Mielettömän suuri kiitos Tehiskaverit yhteisestä matkasta ja paljon tsemppiä kaikille jatkoon! Kiitos Mari Leiviskälle säännöllisestä valmennuksesta koko ryhmän puolesta ja HSKH:lle mahdollisuudesta olla mukana tässä tavoitteellisessa treeniporukassa. Treenit jatkuvat.

Muistakaa pitää unelmista kiinni!

Uusia liikkeitä opettelemassa

Touko-kesäkuussa tehdyn EVL-koerupeaman jälkeen (yhteensä 5 koetta reilun kuukauden aikana) ja siellä saavutetun TK4 koularin jälkeen olemme pitäneet enemmän tai vähemmän tokotaukoa parisen viikkoa. Parit treenit oli tuossa välissä tehty, mutta suurin into treenata on ollut hetkellisesti kadoksissa. Alkukesästä ei pystynyt kokeiden ja niihin liittyen valmistelujen takia aloittamaan uusien liikkeiden opettelua, joten olemme sillä saralla ihan alkuvaiheessa. Ja paljon opeteltavaa/korjattavaa on myös muissa liikkeissä, joten harjoiteltavaa kyllä riittää ennen seuraavia kokeita.

Keskiviikkona saimme Marin kouluttamaan meitä viimeisen kerran tällä kaudella ja omassa ohjelmassani oli tietysti uusien liikkeiden opettamiseen liittyviä asioita. Kierto-nouto-hyppy -liikettä katseltiin sen eri osien kautta. Kierto sinällään on Solelle tuttu juttu, mutta tässä haasteena on ajatuksen kiinni jääminen hyppyihin ja noutokapuloihin sekä pysäytysten ennakointi. Kiertotreeneissä juoksutettiin vain kiertoja ja palkattiin vauhdista kohti ohjaajaa. Tuskin tullaan paljon tekemään tässä yhteydessä jatkossakaan pysäytyksiä, eli pysäytykset harjoitellaan erillisenä osana muissa yhteyksissä. Tai seisominen ja maahanmeno on luoksetulon kautta tuttuja, mutta istumista ei ole otettu vauhdista pitkällä etäisyydellä aiemmin.

Nouto-hyppy-osiota sitten harjoiteltiin erillisenä osana ja tähän suurimpana treenien vinkkinä tuli käsimerkit, joita olen paljon miettinyt jo aiemmin keksimättä kuitenkaan lopullista ratkaisua. Marin vinkeistä sitten tähän löytyi hyvä idea ja lähden työstämään käsimerkejä vastakädellä tehden. Ainakin tämän yksittäisen treenin perusteella tuntui toimivan hyvin ja Sole lähti pienestä vinkistä oikeaan suuntaan. Vastakäsi olisi myös ratkaisu siihen, ettei mene sekaisin ohjatun kanssa.

Uutta "merkitöntä merkkiä" sitten olen lähtenyt tekemään lelun kanssa, mutta tässä huomannut jo ongelman silmän käytön kanssa. Vaihto kosketusalustaan oli edessä ja sitä katsoimme yhdessä. Kosketusalusta on jo tuttu juttu aiemmin ja lelutreenien kautta olin saanut uutta käskysanaa eteenmenoon ajettua sisään, joten alkutreenit sujuivat hyvin. Nyt pitää alkuun tehdä tätä niin, että Sole näkee alustan varmasti ja juoksee sinne suoraan. Nurmikolla pari kertaa alusta oli vähän kadoksissa ja juoksulinjat eivät olleet suoria. Vähitellen sitten häivyttämään alustaa ja pysäytyksiä myös välillä mukaan.

Peruutusta Solelle ei ole aiemmin erityisesti opetettu. Nykyisten sääntöjen pari askelta ollaan saatu aika luomutyyliin tehtyä, mutta uusien sääntöjen pidemmät matkat mukaanlukien käännös ei enää onnistukaan samalla taktiikalla, vaan vaatii oikeasti asian opettamista. Ensimmäisenä ajatuksena on opettaa nousemaan seisomaan taaksepäin peruutukseen lähtiessä, jottei tee peruutusta "istuen", ja avuksi varmaan palkkausta siitä, että pysyy seisomassa hitaassakin peruutusvauhdissa. Asennon suoruuden varmistamiseksi joudutaan varmaan käyttämään seinää (tai vastaavaa) apuna, kun nyt herkästi lähtee kääntymään ulospäin. Käännöksiä lähdemme ihmettelemään vasta sitten, kun saadaan nämä perusasiat kuntoon.

Tokon SM-kisaviikonloppu

Monen tokoilijan vuoden kohokohta, Tokon SM-kilpailut, järjestettiin tänä vuonna Ylöjärvellä Teivon- raviradan nurmikoilla 6.-7.6.2015. Teivossa oli toimiva alue kisojen järjestämiselle ja todella hulppeat lenkkimaastot harjumaisemissa lämmittää ja jäähdytellä koiria. Tehiksen porukasta kisoihin lähtivät Jay ja Marko edustaen rotuyhdistystä (SBCAK ry) sekä Sara ja Iisi HSKH:n 1 joukkueessa. Jenni lähti molempien HSKHn joukkueiden johtajaksi.

Kelit suosivat kisoja pääosin. Aurinkoinen tai puolipilvinen sää molempina päivinä, lauantaina kyllä viimeisinä paikallaoloja tekevät koirakot taisivat hieman kastua. Paikoitellen Teivon montussa  oli myös todella kova tuuli. Tämä toi haastetta tauko- ja kehätelttojen pystyttämiseen ja ikävä kyllä parit kehäsihteerien teltat siellä ainakin alempien luokkien kehissä lähtivätkin lentoon. Onneksi ei ollut koiria alla ja selvittiin säikähdyksillä.

Tuuli toi oman haasteensa myös ohjaajille kapuloiden heittämiseen ja ehkä kokemattomilla koirilla myös tunnistusnoudon suorittamiseen, kun oman kapulan haju leviää silloin laajemmalle alueelle ja koiran pitää olla todella tarkkana ettei vahingossa tällaisessa tilanteessa nosta väärää kapulaa. Paikoitellen nurmikenttä oli hieman epätasainen, niin kuin nurmi yleensä on, ja lauantaina tunnistusnoutokapulat olivat hieman ympäristöä syvemmässä urassa ja moni koira menikin kapuloista yli, vaikka ruoho oli varsin lyhyttä.

Auringonpaisteessa oli lisäksi jollakin ohjaajilla ollut vaikeuksia nähdä sähköistä kaukokäskytaulua. Lisäksi molempina päivinä paikkamakuut ja istumiset olivat viimeisinä liikkeinä, jolloin pitkän EVL-urakan päätteeksi istumisesta valuttiinkin maahan. Finaalissa taso oli kova ja irtopisteitä ei herunut. Pienet virheet kostautuivat nollautuneina liikkeinä. Ohjatussa esimerkiksi vasen puoli oli selvästi oikeaa vaikeampi, koirat eivät vain nähneet vasenta kapulaa ja tässä tulikin joitain nollauksia.

HSKH:n joukkueet sijoittuivat lopulta joukkuekilpailuissa sijoille 12. ja 19., kun kokonaisuudessaan joukkueita osallistui 58 kappaletta. Oli hienoja ykköstuloksia ja onnistumisia, mutta myös epäonnea ikävien liikenollausten ja loukkaantumisen muodossa. Yksilöfinaaliin pääsivät HSKH:lta hienosti Tiltu Antikainen ja Candyman sij.8., Mari Leiviskä ja Tending Intense sij. 10, ja Heidi Pesonen ja Tending Outshine ”Fani”, sij. 17.

Kaikki kilpailun tulokset löytyvät SM-kisojen omilta sivuilta

http://tokosm2015.tamsk.com/tulokset/

 

Marin treenejä

Meillä jäi harmittavasti Yolan kanssa tehiksen leiri väliin, kun nti Harmaa steriloitiin parisen viikkoa sitten. Taukoa oikeastaan kaikesta tekemisestä on ollut samainen pari viikkoa ja olen yrittänyt pitää tyyppiä rauhallisena ja pomppimattomana jajajaja. Helpommin sanottu kuin tehty!

Tästä olikin siis hyvät lähtökohdat Marin treeneihin meidän osalta. Oma ennakko-odotus oli, että Yola lentää joka suuntaan, kun pääsee pitkästä aikaa tekemään jotain. Meidän osalta ohjelmassa oli 'rauhallisia' juttuja eli luoksarit, noudot, ruutu jne oli poissa laskuista joten jäljelle jäi tunnari ja loppuun katsottiin hieman seuruuta.
Yola yllätti allekirjoittaneen positiivisesti, se oli ihan tosi hyvin kuulolla ja pysyi nahoissaan, vaikka samaan aikaan Ojangossa oli agi-tehiksen järkkäämät epikset. Rasti seinään! 

Tunnarissa meillä on ongelmana ollut vähän se, että turhautuessaan Yola tuo kapulan ku kapulan ellei se oma nyt just saman tien osu nokan alle. Yritettiin siis saada siltä tätä käytöstä esiin, jotta saisin vinkkejä Marilta miten sitä lähteä korjaamaan ja mitä tehdä niissä tilanteissa. Arvatenkaan Yola ei tämmöisiä esittänyt kertaakaan, vaan ihan tosi nätisti joka kerta toi oman kapulan. Tehtävää vaikeutettiin sille ja tehtiin lisää haastetta. Myös katsottiin meneekö se silmällä kapuloille vai käyttääkö oikeasti nenää. Tämä toteutettiin niin, että nakkasin itse kapulan ensin paikkaan x, käännyin koiran kanssa ympäri, jolloin Mari kävi siirtämässä mun heittämän kapulan toiseen paikkaan ja laittoi tilalle vieraan kapulan. Ei mennyt Yola tähänkään vipuun. Tuntui vaan, että mitä vaikeammaksi tehtävä meni, sen paremmin Yola siitä suoriutui :D

Seuruussa tuntuu että itse en osaa kävellä käännöksiä joten niitä päätettiin ihmetellä. Täyskäännöksiin kokeillaan nyt pysähtymistä heti käännöksen jälkeen, Yola kun tuntuu vähän fuskaavan eikä tee loppuun saakka käännöstä. Juosten täyskäännökset oli paljon paremman tuntuiset.

Oikealle/vasemmalle käännöksissä täytyy itse kokeilla kävellä vaan neliötä ja tehdä samaan suuntaan käännöksiä paljon yhteen pötköön, jotta itse löytää sen itselle sopivan rytmin ja askelluksen käännökseen. Samalla myös Yola oppii ja löytää samaisen rytmin.
Tällä kertaa seuruussa Yola painoi aika tavalla ja hieman oli hetkittäin hankala kävelläkin, mutta niin se tekee kun alkaa keräämään kierroksia.

Muiden treenejä en kerennyt itse seuraamaan nyt ollenkaan, kun saman aikaisesti korkattiin junnun kanssa kisaura agissa. Yenga starttasi siis 2 supermöllien rataa :) Oli muuten aika pätevä pikku-ukko <3

Tokotehiksen leiri

Oltiin viikonloppu Tokotehis porukalla Tuorlassa leirillä, toimin itse leirin järkkävastaavana. Kouluttajaksi olin pyytänyt tutun ja turvallisen Lentsun, koska tykkään kovasti Lentsun tavasta kouluttaa koiria, ja muut tehisläiset eivät hänen koulutuksessaan olleet olleet. Kauhea aukko sivistyksessä :) tämähän oli korjattava. Mentiin paikalle la aamusta, ajelin kimpassa Sennin ja Sansan kanssa. Paikalle asti meitä pääsi kuusi.

Eka päivänä ehdittiin käydä kaksi kierrosta omia juttuja ja vielä tunnin verran paikkistreenejä erilaisin versioin. Kiva kun oli puoli tuntia per kierros omaa aikaa niin sai kerrankin jutella kaikessa rauhassa ja kokeilla juttuja. kertaakaan ei tarvinnut päivän aikana kelloa vilkuilla että pitäs vaihtaa vuoroa, vaan kaikki tekivät niin pitkään kuin tarvis vaati. Otin omalla vuorolla ensin luoksaria, lähinnä stoppeja. maahanmenoon pitää ny kokeilla uutta lähestymistapaa, konkreettisesti piti mennä polvilleen :) Jay pitää opettaa menemään kohteen ali jotta saadaan syöksyajatus myytyä.


Muita treeniaiheita mitä tehisläiset treenasivat oli, ohjatun suunnat ja lähinnä kaaret kuntoon, kaukojen vaihdot, seuruun asennetta ja etenkin Devinin kanssa tehtiin jo sitä kehääntulon asennetta, taisi Riemukin kokeilla samoja teemoja. Luoksetulon stopit ja vauhti oli myös hyvä aihe, varsinkin Iisi väläytti upeita toistoja.


 Tokalla kierroksella kaukoja, näissäkin paljon korjattavaa, sivulta alas meno kuntoon kuurilla, s-m uusi käsky ja tekniikka kuntoon, kuten myös m-s kuntoon. eipä siinä kummempaa nämä oli tiedossa ja nyt taas uudet lääkkeet millä kokeilla, tosin ennen smiä ei ihmeitä tehdä. mutta jatkoa ajatellen.


Illalla oli väsyneitä koiria ja tyytyväisiä ilmeitä. Käytiin läpi porukalla vielä treenit ja teemat ennen kuin käytiin lenkin kautta illanviettoon. pidettiin Riemun tk4 kakkukestit ja iltaruokailut tietovisoineen, ja kehua retosteltiin treenikaverit niin että osalla oli jo roska silmässä. mukava ilta ja mukavaa jutustelua. väsy tuli jo puolen yön aikaan, joten aamulla oltiin pirteitä kun aloitettiin ysiltä.


Yksi kierros omia juttuja, kierros häiriöjuttua, ja tietysti leirikisat päälle. Otin tunnarin palautusta ja zetaa. jatkan palautuksiin samaa mitä olen tehnyt, mutta nyt pitää muistaa myös treenata sitä. zetan istumiseen vielä tekniikkatreeniä erikseen ja yhdistettynä. häiriöjuttuna olin itse pyytänyt smiä ajatellen ruutu ohjattu vierekkäin treeniä, tähän saatiin vielä lisähaastetta kun nurmi oli pitkä ja vietti alaspäin, ruutua ei näkynyt ollenkaan, ja oli vähän haastetta jaylläkin löytää. ohjattuun sain kaksi tosi hyvää korjaustoistoa. Loppuun kisat, enkä ees voittanut, ku pelasin upporikasta ja mokasin. harmitus :)


Sunnuntain suosituin liike oli tunnari, kun melkein jokaisella oli siihen jotain sanottavaa ja ongelman tynkää. Lentsunkin sanoin, tunnari on ainoa liike jossa koira joutuu tekemään yksin töitä ilman ohjaajan apua, ja sitä myöten myös eniten ohjaajissa ahdistusta aiheuttava. Koirille se on periaatteessa tosi helppo liike, koiran hajuaisti on mieletön ja ne kyllä löytävät sen oman hajuisen kapulan, kunhan me ohjaajat muistaisimme kertoa koirille miten se homma tehdään niin kuin säännöt sanovat.


Leirimestariksi kruunattiin ansaitusti tasavarmat tulokset molemmilla kierroksilla tehneet Senni ja Sansa.

 Loppuun vielä Riemun 2v synttärikestit maksalaatikkokakkuineen ja hattuineen.

Kuva: Jenni Sohlberg

Kivaa oli leirillä, ja haikeus valtaa taas mieltä, kun kohta tää tehis jo loppuu, nyt enää kesän muutamat treenit jäljellä, varsinkin kun olen jo päättänyt pitää treenitaukoa smistä eteenpäin. Kivaa on ollut ja ensi vuonna tehiksessä uudet tuulet puhaltaa, ja saa nähdä haenko enää, kaksi kautta jo käytynä, ja pitäs varmaan antaa tilaa muillekin tulijoille. tai sitten musta tulee ikitehisläinen ja jatkan kunnes ei enää huolita :)

Tehiksen järjestämät tokoepikset

Omien treenien sijaan ulkokausi aloitettiin järjestämällä muille innokkaille kisaajille epäviralliset tokokilpailut Ojangossa. Tarjolla oli kaikkien koeluokkien epikset ja kiinnostuneita osallistujia löytyi riittämiin joka luokkaan. Menossa mukana sponsorin roolissa olivat Musti ja Mirri sekä Nutrolin, joiden ansioista saimme järjestettyä mukavat palkinnot kilpailussa menestyneille. Tuomareina, liikkureina ja muina toimihenkilöinä toimivat tokotehisläiset ja omalla porukalla saimme hyvin järjestettyä kahdessa kehässä pyörivät epikset.

 

Pahimmat sääennusteet eivät onneksi toteutuneet, vaikkei kuivin tassuin ihan selvittykään illasta, mutta sopivalla sadevarusteella sää oli siedettävä eikä näyttänyt vaikuttavan koirien suoritukseen merkittävästi. Reippaasti hieman kosteassa säässä näyttivät kaikki koirat tottelevan ohjaajien käskyjä.

ALO-luokassa tehtiin päivän parhaat pisteet, kun voittajalla oli lopputuloksena 192 p ja toiseksi tulleella myös hieman vajaa 190 p. ALOssa tuomarina toimi Paula ja liikkuroinnista vastasi Sara. Itse en ehtinyt ALO-luokkaa sen tarkemmin seuraamaan, kun omat työtehtävät toisessa kehässä veivät kaiken huomion omien työtehtävieni takia toisessa kehässä.

Itse olin liikkurina AVO-luokassa, jossa osallistujia oli 9 koirakon verran. Tuomarina AVOssa oli Jenni, joka oli selvästi ottanut tiukan linjan pisteissä. Lopullisissa tuloksissa saimme kaksi ykköstulosta sekä muutamat kakkostulokset. Koirat tekivät kautta linjan hyviä suorituksia ja pienellä hiomisella sekä paremmalla tuurilla ykköstulos olisi varmasti kaikkien saavutettavissa myös virallisessa kokeessa. Intoa ja yhteistyötä koirilla tuntui riittävän ja perusasiat olivat hyvin hallussa.

Kahdessa ylimmässä luokassa oli vähemmän osallistujia kuin alemmissa, mutta sekä VOI- että EVL-luokkaan oli uskaltautunut 3 kpl koirakoita. EVL luokan voittaja teki hienon ykköstuloksen Jennin tiukassa tuomarilinjassa.

Tehisläiset ovat myös itse käyneet ahkerasti virallisissa kokeissa ja ykköstuloksia on ainakin neljälle koiralle tullut toukokuun alussa EVL-luokassa. Jenni ja Riemu sekä Nina ja Liina saivat kolmannet ykköstulokset, joten koulutustunnus TK4 ja Liinan tapauksessa TVA-arvo on nyt saavutettu. Senni ja Sansa tekivät upean EVL avauksen yli 300 pisteellä ja itsekin sain Solen kanssa ykköstulokseen vaadittavat pisteet kasaan meidän ensimmäisessä EVL-kokeessa. Kilpailut jatkuvat nyt helatorstaina oman seuran kisoissa.

(Kuvat: Anna Silvan)

Vuoden mittainen kisatauko

Tajusin vasta ihan hetki sitten, että ilmoittaessani Sansan EVL-kokeeseen osuu koe samalle päivälle kuin vuosi sitten tehty voittajaluokan koe. Vuoden mittaiseen tokokisataukoon on monia syitä, mutta suurimpana varmasti koiran sairastelu ja Kennelliiton älyttömät doping-säännöt. Kumpa nyt ei saataisi juoksuja vielä lisäämään kisataukoa.

Treenattu on toki paljonkin, mutta kyllä silti sapettaa kun muut tekevät hienoja tuloksia ja me ei vaan saada edes kisata. Toisaalta pakotettu kisatauko on tehnyt hyvääkin, kun on ollut aikaa treenata pienempiäkin juttuja kuntoon. Toivonkin, että ollaan treenattu oikein kisoja ajatellen, koska testaamaanhan ei olla päästy (tai toki on kokeenomaisia settejä tehty).

Nykyisestä tehiksestä kauden alkaessa erikoisvoittajaluokassa olivat kisanneet vain Nina&Liina. Nyt olemme tekemässä joukkoryntäystä kun Marko&Jay ja Jenni&Riemu ovat jo tehneet hienoja tuloksia ja Kati&Sole ja minä ja Sansa ollaan menossa.

Näin pakollista kisataukoa viettäneenä voisin antaa yhden ohjeen kaikille tokokisaajille: muistuttakaa itseänne kehään menessä siitä etuoikeudesta, että saatte terveen koiranne kanssa kilpailla!

Pohdintaa kriteereistä ja korjauksista

Eilen saimme taas viettää antoisan treeni-illan Marin valvovan silmän alla. Kun meitä oli seitsemän innokasta treenaajaa paikalla, niin jokainen pääsi Marin teho-opetukseen noin 20 minuutiksi. Treeniaiheita meillä näytti olevan melko laajalla skaalalla; oli luoksetuloa, ohjattua noutoa, zetaa, kaukoja, sivulletuloja ja vaikka mitä.

Devinin kanssa keskityimme sivulletuloihin ja kaukojen maahan-istu vaihtoon. Minulla on itse vahva mielikuva siitä, miltä haluan sivulletulon näyttävän. Sivulletulon pitää olla nopea ja napakka, ja lisäksi asennon sekä suora että pysty, eikä perusasento saa valua liian eteen. Devinin kanssa on ollut vaikeaa saada nämä kriteerit täyttymään. Devin tekee herkästi turhan ison karteen tulleessan sivulle, jolloin sivulletulo ei ole nopea saatikka napakka. Jos taas saan sivulletulosta edes vähän napakamman ja tiiviimmän (ei edelleenkään niin energiseksi, kuin haluaisin), niin silloin perusasennon paikka on usein liian edessä ja asento puutteellinen (etujalat levällään).

Marin kanssa lähdimme ensin työstämään napakkuutta, kun se olisi kuitenkin se tärkein osio. Sitten kun motivaatio tulla sivulle on kovempi, niin on helpompaa puuttua itse perusasentoon. Pääsimme parhaaseen tulokseen ensin nostattamalla Deviniä, mistä sitten käsky sivulle ja siitä nopea vapautus, mistä ensin sosiaalinen palkka ja vasta sen jälkeen lelu/nami. Jos palkkaan Devinin vielä ollessa perusasennossa, niin silloin se valuu palkkamoodiin ja on matalassa asennossa etujalat sojottaen sivuille. Välillä on kuitenkin myös palkattava perusasennosta, mutta siinä pitää nyt olla tarkkana, että palkkaus tulee aina ylhäältä.

Tämä sama matala-asento ongelma esiintyy herkästi myös kaukojen maahan-istu vaihdossa. Tai itse asiassa ongelma esiintyy kaikissa liikkeissä, mistä pitää maasta nousta istumaan. Olen näissä yrittänyt pitää kiinni kriteeristä (etujalat on siirrettävä lähelle kroppaa). Devinin istuminen jää tästä huolimatta aina kriteereihini nähden vajaaksi, jolloin tietenkin korjaan (yleensä käsiavulla), mutta seuraavalla toistolla toistetaan sama virhe. Itselleni on tullut sellainen olo, ettei Devin varmaankaan ihan tiedä, mitkä ovat kriteerini. Sille maahan-istu vaikuttaa olevan yhtä kuin ensin matala istuminen, mistä uudella käskyllä pystympi istuminen. Koska en ole itse keksinyt hyvää ratkaisua tähän, niin olen laittanut maahan-istu treenit tauolle. Kun eihän siinä ole mitään järkeä jatkaa sellaisen kaavion parissa, mikä ei tuota tulosta ja mistä koira ei opi toivottua asiaa.

Korjaus pitää olla sellainen, että koira ymmärtää, mitä siltä toivotaan, muuten korjaus ei tuota tulosta. Devinille sain Marin avulla eilen ajatuksen maahan-istu vaihdon kriteeristä jalka-avulla. Jos istuminen jäi vajaaksi, niin koskin jalalla (tai kädellä) Devinin etutassuja kehotuksella, että näitä pitää siirtää kunnolla. Samalla jätin pois käsiavun korjauksesta, jolloin saimme enemmän ajatusta Devinin tekemiseen.

Paluu pääsiäisviikolle

Vähän jälkijunassa tulee pääsiäisviikon päivitys ja kaikenlisäksi meiltä Yolan kanssa jäi sen viikon treenit väliin. Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan :)

Me tosiaan lähdettiin jo vähän aikaistetusti reissuun ja ajattelinkin tämän postauksen osalta palata takaisin Marin treeneihin. Yolan kanssa päädyttiin katsomaan luoksaria ja ennakointia. Suoriin luoksetuloihin Mari tuli keskelle huutelemaan seis-käskyä ja katsottiin miten Yola reagoi niihin. No sehän, yllätys yllätys, pysähtyi ja meinasi sen jälkeen pysähtyä myös Marin seistessä hiljaa paikallaan puolivälissä. Tätä pitäisi nyt siis jatkaa treeneissäkin. Pysäytyksiä Yola ennakoi hirvittävästi ja niihin oli puhetta, että kokeiltaisiin Iisillekin testattua karkuun juoksua. Kokeilin tätä itsekseni treenatessa ja ensimmäinen kerta toimi hyvin. Toisella kerralla ei enää yhtä hyvin, kolmannella ennakoi ja jäi jo taakse odottamaan sen näköisenä, että mä TIEDÄN tässä pitää pysähtyä! Olisi jo toisen kerran jälkeen pitänyt tajua ottaa se suoraan palkalle, mutta kun ei niin ei. Jatketaan tämän pohdintaa seuraavissa Marin treeneissä siis..

Lisäksi katsottiin vähän kaukoja. Näiden osalta olen vaihtanut tekniikan takajaloista etujalkojen paikalla pysymiseen. Liikeradat näyttää nyt hyviltä, mutta tässäkin Yola osaa, ainakin omasta mielestään, ja veivaa temppuja sellaista tahtia ettei mamma ehdi kissaa sanoa. Tämän osalta koitetaan löytää vähän rauhallisuutta tekemiseen.

Tässä loppuun vähän kuvasatoa aurinkoisista pääsiäispäivistä, Yola tosin ei ole mikään linssilude joten kuviin on päässyt mukaan myös junnukoira :)

 

Kenen joukossa treenaat?

”Joku, joka pääsee pään sisään, sun kans yhtä pitää, sanoo niinku asiat on, ei tarvi värittää.”

Ensimmäisen koirani kanssa treenasin todella paljon itsekseni. En kuulunut mihinkään koiraharrastusseuraan, jossa olisin päässyt lämpimään halliin pakoon talven pakkasia. Koirani ei tuohon aikaan oikein lelulla palkkautunut, joten  nameja syötellessä kuolatut paljaat sormet kohmettuivat lopulta tunnottomiksi ja silloin viimeistään oli lopetettava treenit siltä päivää. Eipä juuri kukaan liiemmin katsellut, oliko perusasento vinossa tai miten paljon olkapää kääntyi avuksi koiran tullessa sivulle. Tai mitä kaikkea se koira siellä jätöissä teki, oliko sen fokus jossain ihan muualla kuin loittonevassa ohjaajassa vai nuuhkiko se kenties nurmikosta mielenkiintoisia tuoksuja. Treenit olivat helposti myös kovin kaavamaisia. Kokonaisia liikkeitä, usein aina samoissa kohdin koiraa palkaten, koiralla ja ohjaajallakin kummasti aina ne samat virheet ja ongelmat. Niin treeneissäk kuin kokeissakin.

”Joko me on tehty jotain poikkeuksellisen oikein, tai noitten muitten semiposset on missannu tärkeit pointtei.”

Kun miettii viime talvea, niin eipä juuri ulkotreenejä tullut tehtyä. Omassa pihassa välillä jotain aktivointityyppistä työpäivän jälkeen, jos ei kentälle jaksanut lähteä. Lämpimään halliin omalle treenivuorolle ajellessa katselin toisinaan ulkokentillä sateessa ja viimassa tarkenevia parkkiintuneita pk-/peko-ihmisiä, jotka sitkeästi treenasivat siellä  lähes vuoden ympäri. Me hemmotellut tehisläiset viihdyimme hallin lämmössä ja kädet hamusivat karkkipussista tulos-/tsemppi-/reippausnameja joita joku ryhmäläisistä oli tuonut tarjottavina treeneihin.

”Kaiken minkä teen, ni teen sen taustajoukkojen takii. Ainaki mun elämä aina ollu joukkuelaji.Täällä porukkaa ei vaihdeta tai poukkoilla! Tehny valintani, loppuun asti oon samas sakis”

Tehiksen myötä voisin väittää kehittyneeni itse aivan hurjasti koiranohjaajana, treeniapparina ja liikkuriharjoittelijanakin. Hyvät treenikaverit ovat todella arvokkaita, yksin treenaamalla on vaikea saavuttaa sellaisia tuloksia ,mitä toimivassa treeniryhmässä saadaan aikaan. Arvostan sitä, että joku auttaa liikkuroimalla tai häiriköimällä, siirtämällä kapuloita tai kasaamalla ruutua. Ideoimalla uusia treejä tai kertomalla, että koirani touhuaa selkäni takana jotain ihan muuta kuin mitä pitäisi . Ja kyllä minäkin mietin ryhmätreenien jälkeen oman koirani lisäksi myös niitä muita ryhmän koirakoita, varsinkin jos jollakin on ollut kokeessa epäonnea tai jokin liike tai asia ei suju treeneissä. Joskus toisen epäonnistuminen tuntuu melkein pahemmalta kuin oma varsinkin jos tietää miten paljon töitä ohjaaja on koiransa kanssa jo asian eteen tehnyt.

”Sä voit puhuu musta monikossa, koska taas on koko jengi koossa. Oon etuoikeutetus asemassa, kun saan jakaa kaiken teidän kanssa. Näin on.”

Hyvät treenikaverit osaavat antaa sekä positiivista että myös rakentavaa negatiivista palautetta. Itse pidän siitä, että minulle sanotaan suoraan, jos teen jotain tyhmää, kuten palkkaan koirani väärästä asiasta tai lepsuilsen kriteerien kanssa. Toki päivästä toiseen voisi olla ikävää kuulla pelkästään olevansa surkea joten joskus on kiva kuulla myös koiran edistyneen meille vaikeassa asiassa. Treenikaverit ovat nähdeet kehityksen alun haparoivista askelista sinne valmiiseen koesuoritukseen saakka. Heille on helppo jakaa ne negatiiviset tuntemukset ja sanoa suoraan, että tänään ei ole todellakaan paras mahdollinen päivä. Treeniporukka jos kuka ansaitsee kiitoksen sitten, kun kisoissa tulee menestystä. He ovat tehdeet ohjaajan kanssa ison työn tulosen saavuttamiseksi.

”Kenen joukoissa seisot? Kenen lippua sä kannat? Kerro, kelle sä sen teet? Ei oo mua, on vaan me.”

 (lyriikka lainaukset tekstin lomassa Elastisen Kunnon ukkoi-biisistä)

Herkuttelua ja koutsausta

Keskiviikko ja se aika kuusta kun  Mari tulee koulimaan meistä taas vähän parempia. Kuten Nina jo tuossa aiemmin kirjoitteli, viikonloppuna urakoitiin kisoissa hyviä tuloksia ja nyt oli vuorossa herkuttelun aika. Kolme ykköstulosta EVLstä samalta treeniporukalta samana viikonloppuna on aika kelpo suoritus, varsinkin kun kaksi meistä oli kesällä vielä alemmissa luokissa ja koiratkin vasta 2v. taitavat. Nyt on sitten kaikilla armoton koepaikan metsästys kaikilla käynnissä (olenko jo tarpeeksi tästä purnannut, mutta kuinka epätasa-arvoista voi olla kun sm-kisoihin pääseminen on kiinni siitä saatko koepaikkaa).


No mutta Marin treeneihin. Iisi aloitteli, luoksetulossa on nyt sellaista pientä palkanodotusta ja se aiheuttaa lievää silmän käyttöä. Tätä pohdiskelivat kovasti. Karkuunjuoksulla saatiin stoppeihin hyvää täpäkkyyttä lisää ja jäi se ennakointi pois. Seuruuta ehtivät vielä pienen tovin miettiä. tässäkin lähinnä askelia. Ohjaajan pitäisi muistaa tehdä käännökset paikallaan, eikä niin että astutaan sivuun aina kääntyessä, olen huomannut kisoissa, että tosi moni tekee käännökset niin että ikään kuin väistävät koiraa tai sitten harppaavat oikein kunnolla karkuun, käännöksissä. Käännös on paljon siistimpi kun sen tekee paikallaan, ja kun kyseessä on vielä käännös paikallaan seis, eikä käänny vasempaan ja ota askel seis.


Linalle tehtiin treeneihin vähän uusia haasteita. Erilaisia häiriöitä ja vaikeutuksia, jotta saadaan lisää ryhtiä ja kuuntelua tehtäviin. ohjatussa oli paljon ihmisiä ohjaajan ympärillä jotta piti keskittyä siihen omaan ihmiseen. Ruutua niin että ohjatun kapulat oli matkalla ja jopa ruudussa. kivoja pikku killereitä. ja lopuksi vielä tunnariin pientä viilausta.


Devin, näkyi tekevän ainakin luoksaria ja jotain muuta pientä, itse keskityin valmistautumaan omaan vuorooni. niin ja herkutteluun.


Jayn kanssa otettiin ensin kokeissa tahmeita sivulta maahanmenoja, tähän nyt kuurina varmuutta lisää, aina pitää mennä alas asti vaikka olisi lelu heilumassa nenän edessä. Kokeissa Jay jää helposti liikkuriin tai merkkiin jumiin ja käskyn kuuntelu on vähän vaillinaista ja jää kyynärät ilmaan (toivottavasti kukaan tuomari ei lue ja ala tarkkailla, hah), ja tähän liittyen vielä jatkona sitten luoksarin stoppia. takapalkka on edelleen hyvä, ja nyt lisätään vähän variaatioita, mm pitää tulla läpi myös nätisti ja kierrätys ja takapalkalle. tehtiin myös pentutreeninä stoppi ja takapalkka, ja oli aika mieletön. tosi hyvä. pitäs muistaa tehdä enemmän taas pentutreenejä ja muuten helpotettuja


Riemu olisi vain halunnut fiilistellä ykköstulostaan ja halailla Jennin kanssa koko setin (vai oliko se toisinpäin). Taisivat nyt kuitenkin jotain tehdä, ruutua ja seuruuta jos en ihan väärin muista, kun itse olin juuri ollut vuorossa, niin piti tankkailla vähän herkkuja välillä ;)


Yola, keskittyi myös luoksariin, ja stoppeihin. hassua miten joka kerta on tosi monella aina sama aihe.


Sansa. halusi tehdä ohjatun suuntia, ja sitä ennen zetaa. Zetassa on tärkeä että koira on kunnolla auki, ja kuuntelee mikä asento sieltä olisi tulossa. väliin on hyvä tehdä hämyjä ja tyhjiä välejä ym, jotta koira pysyy kuulolla. Sansa oli kyllä taas niin innokkaana tekemässä.


Sole oli tällä kertaa nautiskelemassa lomasta jossain kaukana. ja haaveilemassa tulevista pennuistaan ;)

Onpa kivaa kirjoittaa iloisista asioista !!

Keskiviikon treenit oli kisamaiset jakautuneena kahteen ryhmään. Teimme parittain liikkuroitua treeniä.

Viikonloppuna oli ihan oikeaa kisailua HSKH:n tokokokeissa. Kisailua, jossa aika moni TOKO tehisläinen oli myös kehän toisella puolella; Jenni liikkuroi, Marko ja Nina oli koetoimitsijana ja Senni teki pitkää päivää ja myös Sara ja Anna oli töissä. Kisaamassa oli tehis tai "wannabe-tehis" :) koiria.

Lauantaina Liina istui "mestarin" vieressä koko paikkaistumisen, ja sain sen paikkamakuuseen ja ylöskin vielä. Yksilöliikkeissä räpläsin, vaikka kuinka yritän lopettaa, ja Liina sai 1-tuloksen.

Sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa vastaavana koetoimitsijana. Ihanan paljon koejärjestelyihin liittyviä asioita on valmiiksi mietitty. Kaikenlainen organisointi on sujuvaa ja talkoolaiset osasivat hienosti tehtävänsä. Kaiken sujuessa on helppoa olla mukana. Kiitokset kokeen järjestelyihin osallistuneille, kokeneimmille, jotka jaksoivat auttaa ja talkoissa uurastaneille !

Sunnuntai oli hieno päivä tehisläisille tuli monta ykköstulosta; Jenni ja Riemu, sekä  Marko ja Jay saivat 1 -tuloksen. Lisäksi moni tuttu sai hyviä 1 -tuloksia: Tarkemmin HSKH sivuilta. Onnittelut kaikille menestyneille ja koiransa kanssa työskentelystä nauttineille !

Kisoissa valmistui uusia TOKO valioita, kuten aiempien vuosien tehisläinen Sanna ja Hups.

Seuraavalla viikolla palkittiin HSKH:n tokotehiksen aiempien vuosien jäsenet Sanna ja Hilda HSKP:n vuoden 2014 TOKO tulokas ja Mirjami ja Kengu  TOKOkoira tittelillä ja pokaalein.

Oikeaa fiilistä etsimässä

Viimeisten kuukausien aikana olen Solen kanssa miettinyt liikkeiden teknisen suorittamisen sijaan enemmän fiilistä ja tunnetta. Välillä on tuntunut, ettei meidän tekemisestä tule mitään ja toisina hetkinä sitten tunne on ollutkin jotain muuta. Tätähän tämä harrastaminen tietysti on, kun antautuu tunteiden valtaan. Onneksi pohjalta on suunta vain ylöspäin ja vaikeiden hetkien jälkeen onnistumisesta osaa toivottavasti myös nauttia paremmin.

Olin jo pidempään miettinyt, että haluaisin Solesta iloisemman näköisen töitä tehdessä. Tammikuun hyvin menneen kokeen jälkeen asia tuli uudestaan mieleen, kun katselin kokeesta kuvattua videota. Halusin nähdä jotain, mikä ei kuitenkaan ollut meille sopivaa tai tavoiteltavaa, enkä samaan aikaan nähnyt montaa siellä olevaa hyvää asiaa. Onnistuneiden liikkeiden ja toimivan kokonaisuuden sijaan näin monia puutteita ja virheitä enkä enää kokeen jälkeen muistanut sitä hyvää fiilistä, joka oli kokeen aikana. Itse koetilanteessa koirani toimi paremmin kuin treeneissä ja alun jännittämisen jälkeen pystyin nauttimaan kehässä olemisesta.

Helmikuun alussa olimme HSKHn järjestämällä Korrien kurssilla. Riitta on nähnyt Solea pennusta asti treenien merkeissä, mutta Pekka oli meille uusi tuttavuus. Halusin näyttää hänelle kokonaisuutta pienen kisamaisen harjoituksen merkeissä ja saada kommentteja tekemisestä, kun uutena ihmisenä näkee tilanteen eri tapaan kuin aiemmin meidät tunteva. Tämä olikin paljon hyödyllisempi kuin olisin osannut ajatella, koska mielikuva ja tavoitetila meistä oli päässyt menemään väärään suuntaan. Tähän liittyvän keskustelun yhteydessä sain toivottavasti itseni palautettua takaisin raiteille.

Käytännön harjoituksena teimme Pekan kanssa temppua sosiaalisella palkalla. Ajatuksena tuossa oli, että teemme jotain täysin uutta liikettä/temppua, johon ei koskaan liitetä muuta kuin sosiaalista palkkaa. Meidän tempuksi keksittiin kynän siirtäminen maasta treenikoppaan. Tuo olikin paljon hankalampaa ohjaajalle kuin itse ajattelin, koska ohjaajana piti olla paljon normaalia aktiivisempi ja sai auttaa koiraa tajuamaan ideaa. Näiden harjoitusten kautta opimme lisää toisistamme ja sosiaalisesta palkasta.

Itseltäni tosiaan pääsi tämän kaiken keskellä unohtumaan, ettei Solen iloisuus ole riehakasta. Keskittyminen töihin on vahvaa ja Sole pitää töitä vakavana asiana, joten tavoiteltava tila on rentous, varmuus ja vauhti. Näiden parissa siis jatkan harjoituksia ja arvostan enemmän myös hienon työnarkkarini vahvuuksia.