Ulkokauden vikat treenit takana

Edellisen kerran tapaan jatkettiin treeneissä myös herkkulinjalla, kun Sole sai TK2-koularin hankittua itselleen pari viikkoa sitten piirimestaruuksien yhteydessä. Lisäksi Ruulla oli parit EVL1-tulokset kerättynä viime viikoilta. Näin ollen sitten oli ohjaajille muffinsseja, pommacia ja karkkia tarjolla.

Treeniohjelmassa oli vuorossa koko kentän treenit ja jokainen suunnitteli itse treeninsä sisällön. Ulkokaudella meillä on kaksi kenttää käytössä, joten pystyimme kaksi koiraa treenaamaan samaan aikaan. Lisäksi jokaiselle oli pari nimettynä, joten tarpeen mukaan sai haluamaansa liikkurointi tai muuta apuja. Solelle olin suunnitellut etukäteen, että tekisimme seuraamista, ruutua, tunnaria ja hyppynoutoa. Meillä on tällä hetkellä useampi liike opetteluvaiheessa tai tehdään osissa, kun VOI ja EVL-luokan liikkeet eivät vielä ole koevalmiita.

 

Olen lähtenyt tekemään seuraamista kokonaan uusiksi, koska varsinkin kisatilanteessa Solen seuraaminen on ollut luokattoman huonoa (katsekontaktista ei tietoakaan, paikka seilaa ja asenne on huono). Nyt sitten tätä on reilu kuukausi työstetty uudella käskyllä ja kriteereillä. Tällä hetkellä treeneissä Sole tekee hyvin lyhyitä seuraamisia ja sivulla istumisia, mukana myös häiriöitä. Edelleen pää tuppaa laskemaan liikkeille lähdöissä ja käännöksissä. Pääosin kyllä katsekontakti pysyy, mutta asento on matala. Pitäisi ehkä ottaa mukaan harjoitteluun myös vauhdista liikkeelle lähdöt, jotta saisi monipuolisempaa treeniä tehtyä. Noille alun pään laskemisille pitää kuitenkin myös keksiä jotain, joten ehkä tässä katsottavaa ekoihin Marin treeneihin.

 

Ruudun osalta ihmettelimme Solen pyörimistä ennen ruutua ja oikean paikan hakemista. Viime aikoina tehnyt merkki-treenit tuntuvat sotkevan ajatuksia välillä, kun toisinaan tarjoaa ruudussa paikkaa merkkimäisesti. Olen nyt ottanut avuksi ruudussa taas kosketusalustan ja muutaman kerran kokeillut myös valmiina ruudun takana olevaa takapalkkaa. Treenien jälkeen olikin puhetta, että voisi juoksuttaa myös suoraan palkalle ja silläkin tavalla vahvistaa suoraviivaista vauhtia ruutua kohti. Nyt olen vaatinut aina pysähtymään kosketusalustalle ennen palkalle vapauttamista. Avustajan käyttämistä palkkauksessa apuna on satunnaisesti kokeiltu, joten varmasti jatketaan harjoittelua kaikkia eri vaihtoehtoja hyödyntäen.

 

Tunnaria teimme helpotettuna lyhyemmältä matkalta. Oikeat kapulat löytyi molemmilla, mutta hieman näkyy Solen epävarmuus, kun suu aukeaa herkästi väärienkin kohdalla ja pahimmillaan ottaa suuhunsa. Hyppynoudon teimme alkuun kisamaisena liikkurointuna ja se meni tyylikkäästi. Loppuun vielä otimme avustajan vinosti viemien kapuloiden noutoa eikä näissäkään ollut Solelle ongelmia.

 

Itse avustin Saraa ja Iisiä heidän treeneissään. He tekivät seuraamista liikkuroituna sekä hihnassa että vapaana, liikkeestä maahanmenossa  ja hyppyä. Muiden treneejä ei ehtinyt kauheasti seuraamaan, mutta siellä näytti olevan harjoittelussa mm. tunnaria, ruutua, noutoa, luoksetuloa ja ohjattua noutoa.

Livahdin hieman etuajassa pois treeneistä, koska itselläni oli vielä parin tunnin ajomatka edessä maalle pitkän viikonlopun viettoon. Muut tekivät sitten vielä yhdessä paikallaoloja (sekä istumisen että makuun).

Nämä oli viimeiset treenit ulkona tälle vuodelle. Ensi viikolla sitten jatketaan hallitreenien parissa. Tilaa hallissa on tietysti on vähemmän, mutta kiva päästä sisälle lämpimään,  kuivaan ja valoisaan treenaamaan.

Kakkua ja siedätyshoitoa

Tehis-kauden kakunsyönti korkattiin Riemun spektaakkelimaisen 199 pisteen AVO1-tuloksen kunniaksi. Vaikka siellä nyt ehkä pari tsemppipistettä olikin, suoritus oli erittäinkin kelvollinen ja eheä - Riemu teki kaiken pyydetysti, tasonsa mukaan, ja oli hiljaa. Liika teini-intoilu tuppaa nuoresta miehestä vuotaa ulos vienona viiiuuuuu:na, ja tämä on ollut syksyn listalla kärjessä korjata pois ennen kuin siitä muodostuu oikea ongelma. Joten oma fiilis oli katossa kun koekehässä vallitsi keskittynyt hiljaisuus.

Treeniryhmän paras puoli on sosiaalinen puoli. Treeniavun ja -seuran lisäksi ei pidä yhtään väheksyä sitä buustia minkä saa kun voi juhlia hyviä tuloksia muiden samanhenkisten kanssa. Itse olen treenannut tokoa vuosia yksin. Harrastus on aloitettu pimeillä parkkipaikoilla, sääntökirja kourassa. Vuosien aikana olen kouluttanut lukuisia ryhmiä, mutta omat treenit olen tehnyt yksin. Koirieni häiriösieto on ollut Itäkeskuksen ja urheilupuistojen, epäsäännöllisten kimppatreenien ja kokeiden tuoman kokemuksen varassa. Tämän taustan kanssa tunnen olevani äärimmäisen onnekas ja etuoikeutettu päästyäni Riemun kanssa Tehiksen ohella myös pariin muuhun, todella korkeatasoiseen treeniryhmään. Hyvässä treeniryhmässä koirakon edistyminen on minusta lähes poikkeuksetta ylivoimaisesti nopeampaa kuin yksin treenatessa, jo sosiaalisen paineen, tsempin kuin avunkin vuoksi.

Tällä viikolla vuorossa oli häiriötreeni. Harjoittelimme Riemun kanssa kehääntuloa, liikkeiden aloituksia, seuruuta, kaukoja ja luoksetuloa. Samaan aikaan Riemua yritettiin houkutella pahoille teille milloin nakkien, käskyjen ja karvalelujen kanssa. Treenikaverit ryömivät, tuuppivat ja mölysivät. Vastaavia treenejä olemme päässeet tekemään aiemminkin, ja taas kerran Riemu pääsi aika nopsaan jyvälle mistä oli kyse. Pari kertaa Riemu lankesi houkutuksiin, ja saattoipa sieltä päästä pieni viiiuuuu kun jätin sen kaikkien ihanien ihmisten houkuteltavaksi luoksarin jättöön. Mutta lopputulemana oli odotusten mukaisesti tiukasti kontaktia hakeva, häiriöstä nostetta ottava ja ihanuuksista tietoisesti luopuva kakara. Ihana tsemppipoika <3

Poikkeuksellisen vaativassa häiriössä treenaaminen ei ole koiran kiusaamista. Oikein toteutettuna häiriötreenin voimistaa nopeasti koiran itsetuntoa, kasvattaa motivaatiota tehdä töitä ja vahvistaa sidettä ohjaajaan - flown siemen on kylvetty. Häiriötreenissä jos missä on tärkeintä vaatia koiralta vain asioita jotka se varmasti osaa. Toivotun ja ei-toivotun mustavalkoinen erottaminen selkeästi toisistaan ja oikea-aikainen palkkaus tuovat yllättävän nopeita tuloksia. Oman koiran lukeminen ettei sitä paineisteta yli omien rajojen on toki tärkeää, mutta hyvä treeniporukka on tässäkin kultaa kalliimpi - osaavat treenikaverit lukevat sekä ohjajaa että koiraa, ja suhteuttavat häiriön oikealle tasolle.

Kehun ja positiivisen palautteen antoa ei voi häiriötreenissä liikaa korostaa. Useat ryhmämme koirista ovat nuoria, ja näki nopeasti jos ohjaaja unohti vahvistaa toivottua käytöstä ja keskittyi vain huomauttamaan ei-toivotusta hapuilusta - koirat alkoivat paineistumaan ja ilme muuttua. Vaativa häiriötreeni muistuttaa siten armotta myös ohjaajalle positiivisen palautteen tärkeydestä. Jos ei koira sitä tee, niin ihanat kanssatreenaajat muistuttavat asiasta heti, eikä ohjaajan tarvitse yksin ahdistua viikkokausia asian parissa :)

Hyvää viikonloppua kaikille!

~ Jenni

Tehis-kausi 2014–2015 aloitettu!

Eilen oli ensimmäiset tehis-treenit ja treenien päätyttyä vielä palaveri ryhmäläisten kesken. Nyt onkin mietittynä runko treenisuunnitelmalle, syysleiriä sekä muuta tähteellistä. Alla vielä ryhmän kokoonpano, ja koirakkokohtaiset esittelyt löytyvät oikealla olevien linkkien kautta.

TOKO-Tehoryhmä kaudella 2014–2015

Anna Silvan ja Devin
Jenni Sohlberg ja Riemu
Kati Tenhonen ja Sole
Mari Jokinen ja Felix
Marko Kivihalme ja Jay
Merja Kärkkäinen ja Ruu
Sara Malinen ja Iisi
Senni Vesterinen Sansa

Valintatyöryhmään kuuluivat: Charlotte Jaakola, Jaana Orava & Sanna Rautio

Aloitimme uuden tehis-kauden heti kisamaisilla treeneillä. Itse en kylläkään osallistunut Devinin kanssa kuin paikkaoloihin, koska Devin on tällä hetkellä pienellä saikulla ja remmilenkkeilyn ylittävät fyysiset rasitukset ovat nyt hetken kielletyllä listalla.

Paikkikset ovat meidän kompastuskivi. Devin on vauhdikas ja kiihkeä nuori uros, eikä kärsivällisyys kuulu sen vahvuuksiin. On siis sanomatta selvää, että on äärettömän tylsää makoilla tai istua paikoillaan, kun samalla ei saa edes katsoa vimmatusti ympäriinsä, vaihtaa asentoa, piippailla tai haistella maata.

Katsoinkin kateellisena, kun ryhmän muut koirat makasivat tai istuivat nätisti ja rauhallisesti rivissä ja oma koira esitti huonointa paikkista sitten kevään. Siinä sitten huomauttelin milloin mistäkin kielletystä asiasta, samalla yrittäen olla häiritsemättä vierellä olevaa Felixiä kielloillani. Toki myös Devinillä oli parempia hetkiä ja silloin siitä oikein näki, miten se tsemppaa, jottei kontakti minuun katkeaisi, vaikka agility-koirat kiitävät haukkuen viereisillä kentillä. Nämä hetket olivat vaan eilen kovin lyhyet.

Nyt taas jälleen pohdin, miten saisin rakennettua oikean mielentilan paikkiksiin. Ja että mitä kaikkea kielletyllä listalla tulisikaan olla. Keväällä ollessamme Jessica Svanljungin koulutuksessa oli puhetta, että nuorelle koiralle voisi sallia sivuille katselemisen, mutta kaikki muu on sitten kiellettyä. Devinin katselu ei kuitenkaan ole sellaista hetkittäistä, vaan riippuen ympäristöstä, niin poika jää joko kiinni johonkin asiaan pidemmäksi ajaksi tai vaihtoehtoisesti kääntää päätä vimmatusti puolelta toiseen sekä taaksepäin, jottei vaan jää mistään paitsi.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että minulla on käsissä aivan mahdottoman lupaava ja näyttävä toko-koiran alku, mutta että nuo paikkikset saavat koko paketin pilaantumaan. Onneksi sana periksiantamaton kuvaa niin Deviniä kuin minua, joten kyllä me vielä löydetään yhteinen sävel paikkiksiin. Siinä saattaa vaan mennä hetki.

Treeni-iloa syksyyn!