Tehis-kauden kakunsyönti korkattiin Riemun spektaakkelimaisen 199 pisteen AVO1-tuloksen kunniaksi. Vaikka siellä nyt ehkä pari tsemppipistettä olikin, suoritus oli erittäinkin kelvollinen ja eheä - Riemu teki kaiken pyydetysti, tasonsa mukaan, ja oli hiljaa. Liika teini-intoilu tuppaa nuoresta miehestä vuotaa ulos vienona viiiuuuuu:na, ja tämä on ollut syksyn listalla kärjessä korjata pois ennen kuin siitä muodostuu oikea ongelma. Joten oma fiilis oli katossa kun koekehässä vallitsi keskittynyt hiljaisuus.
Treeniryhmän paras puoli on sosiaalinen puoli. Treeniavun ja -seuran lisäksi ei pidä yhtään väheksyä sitä buustia minkä saa kun voi juhlia hyviä tuloksia muiden samanhenkisten kanssa. Itse olen treenannut tokoa vuosia yksin. Harrastus on aloitettu pimeillä parkkipaikoilla, sääntökirja kourassa. Vuosien aikana olen kouluttanut lukuisia ryhmiä, mutta omat treenit olen tehnyt yksin. Koirieni häiriösieto on ollut Itäkeskuksen ja urheilupuistojen, epäsäännöllisten kimppatreenien ja kokeiden tuoman kokemuksen varassa. Tämän taustan kanssa tunnen olevani äärimmäisen onnekas ja etuoikeutettu päästyäni Riemun kanssa Tehiksen ohella myös pariin muuhun, todella korkeatasoiseen treeniryhmään. Hyvässä treeniryhmässä koirakon edistyminen on minusta lähes poikkeuksetta ylivoimaisesti nopeampaa kuin yksin treenatessa, jo sosiaalisen paineen, tsempin kuin avunkin vuoksi.
Tällä viikolla vuorossa oli häiriötreeni. Harjoittelimme Riemun kanssa kehääntuloa, liikkeiden aloituksia, seuruuta, kaukoja ja luoksetuloa. Samaan aikaan Riemua yritettiin houkutella pahoille teille milloin nakkien, käskyjen ja karvalelujen kanssa. Treenikaverit ryömivät, tuuppivat ja mölysivät. Vastaavia treenejä olemme päässeet tekemään aiemminkin, ja taas kerran Riemu pääsi aika nopsaan jyvälle mistä oli kyse. Pari kertaa Riemu lankesi houkutuksiin, ja saattoipa sieltä päästä pieni viiiuuuu kun jätin sen kaikkien ihanien ihmisten houkuteltavaksi luoksarin jättöön. Mutta lopputulemana oli odotusten mukaisesti tiukasti kontaktia hakeva, häiriöstä nostetta ottava ja ihanuuksista tietoisesti luopuva kakara. Ihana tsemppipoika <3
Poikkeuksellisen vaativassa häiriössä treenaaminen ei ole koiran kiusaamista. Oikein toteutettuna häiriötreenin voimistaa nopeasti koiran itsetuntoa, kasvattaa motivaatiota tehdä töitä ja vahvistaa sidettä ohjaajaan - flown siemen on kylvetty. Häiriötreenissä jos missä on tärkeintä vaatia koiralta vain asioita jotka se varmasti osaa. Toivotun ja ei-toivotun mustavalkoinen erottaminen selkeästi toisistaan ja oikea-aikainen palkkaus tuovat yllättävän nopeita tuloksia. Oman koiran lukeminen ettei sitä paineisteta yli omien rajojen on toki tärkeää, mutta hyvä treeniporukka on tässäkin kultaa kalliimpi - osaavat treenikaverit lukevat sekä ohjajaa että koiraa, ja suhteuttavat häiriön oikealle tasolle.
Kehun ja positiivisen palautteen antoa ei voi häiriötreenissä liikaa korostaa. Useat ryhmämme koirista ovat nuoria, ja näki nopeasti jos ohjaaja unohti vahvistaa toivottua käytöstä ja keskittyi vain huomauttamaan ei-toivotusta hapuilusta - koirat alkoivat paineistumaan ja ilme muuttua. Vaativa häiriötreeni muistuttaa siten armotta myös ohjaajalle positiivisen palautteen tärkeydestä. Jos ei koira sitä tee, niin ihanat kanssatreenaajat muistuttavat asiasta heti, eikä ohjaajan tarvitse yksin ahdistua viikkokausia asian parissa :)
Hyvää viikonloppua kaikille!
~ Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti