Tilaa treeneihin koko kentän verran

Vähän myöhässä viime viikon treeneistä juttua, kun ollut muka niin kiirettä, ettei ole ehtinyt tähän paneutua. Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Treenivuoron teemana oli koko kentän treenit, jolloin mahtuu paremmin tekemään myös isompaa tilaa vaativia liikkeitä. Tuttuun tapaan jokainen suunnitteli itse tarkemmin omat treenit ja jokaiselle oli nimettynä yksi henkilö avustajaksi.

Solen vuoro oli treenien ihan lopussa. Olin suunnitellut treenit ajatellen käytettävissä olevaa tilaa ja siksi meille ohjelmaan valikoitui ruutu ja ohjattu. Ennen omaa vuoroa tein kentän laidalla vähän tunnaria itsekseni.

Ruudun osalta aloitimme läpijuoksutuksella ruudun takana olevalle lelulle ja tämän jälkeen sitten tyhjään ruutuun lähetys. Tätä olen nyt hallikauden aikana tehnyt ruutu-treeneissä, kun aiempana ongelmana oli Sole ennakointi ruutuun pysähtymisissä. Nyt huomattiin kuitenkin selkeästi, ettei tuo toimi Solelle, kun kyttää niin vahvasti lelua eikä ajatukset ole yhtään ruudun tekemissä. Lelun poistamisenkin jälkeen juoksi väärällä ilmeellä ruutuun eikä keskittynyt kunnolla pysähtymiseen. Uutena taktiikkana on nyt näyttöruudut ja varmasti voisi myös kosketusalustaa kaivaa taas esille. Treeneissä ehdittiin pari kertaa kokeilla näyttöruutuja Jennin näyttäessä paikkaa ja Jennillä oli myös palkka, jotta saatiin lelu toimitettua nopeasti oikeaan paikkaan. Ohjaajan rajallisten heittotaitojen takia tämä ei onnistu, jos etäisyys on vähänkin pidempi. Jo parin toiston perusteella näytti paremmalta, joten näitä varmasti jatketaan.

Toisena treeniaiheena sitten oli ohjattu, joista ei jäänyt pahemmin mainittavaa. Väsynyt ohjaaja unohti kokonaan, että miten merkille käskytetään (unohtui täysin, että sinne pysäytetään seis-käskyllä) eikä muiden ohjeistuksista huolimatta meinannut onnistua ohjaajan puolelta oikea toiminta. Koiraparka meni sekaisin merkistä ohjaajan sekoilujen vuoksi, joten sitä pitää erikseen joku toinen vähän korjailla. Tehtiin ohjatut sitten kädellä ohjaten merkille ja noudoista palkattiin vauhdista.

Itse avustin Markoa ja Jayta heidän treenissään. Jayn kanssa aloitettiin zetalla, jossa erityisesti istumiseen tarvittaisiin lisää nopeutta, joten sitä pitää harjoitella myös erikseen. Reiluina treenikavereina myös naureskeltiin Markon niin miehekkäälle iik-käskylle istumiseen. Lisäksi sitten tehtiin luoksetuloa käskytettynä myös häiriökäskyillä, jossa Jay oli todella pätevänä eikä langennut yhtään meidän vääriin käskyihin tai yrittänyt ennakoida nykimällä käskytyksessä. Lopussa vähän myös tunnaria, joka tuntuu hallissa olevan useammalle koiralle niin vaikeaa, kun kokemusta ja varmuutta vielä puuttuu.

Korttitalo

Keskiviikkona olimme taas yksitellen ihanan Marin valvovien silmien alla. Monenlaista treenin aihetta oli kukin löytänyt - nähtiin monta erilaista seuraamisvääntöä ja perusasentojumppaa. Ruutua, kaukoja ja ohjatun kapuloita. Riemun kanssa keskityimme kehääntuloihin, sillä ääntelyn hillintä on silloin vaikeinta. Vinkumisesta mainitsin ohuesti myös edellisessä kirjoituksessani.

Toko, kaikessa raivostuttavuudessaan ja pilkunviilauksessaan, on hyvin onnistuessaan täydellistä yhteistyötä ja flown hurmosta koiran kanssa. Kun liikkeet pilkotaan arvosteltaviin ja harjoiteltaviin osiin, alemmissa luokissa on joitain kymmeniä komponentteja. Siirryttäessä luokkia eteenpäin, liikkeet muuttuvat monimutkaisemmiksi, arvostelu tiukkenee, vaatimukset kovenevat, ja komponenttien määrä kasvaa jopa sataan per koeluokka. Osa tulee ehkä "ilmaiseksi", osa toistensa kylkiäisenä, mutta kyllä siinä riittää työsarkaa. Flow voi olla aika pitkän polun takana. Toko on kuin korttitalo, jossa jokainen komponentti on yksi kortti.

Kouluttajat peräänkuuluttavat ohjaajilta kriteereitä, vastuuta, fokusta, ilmettä ja visiota. Kuulostaa kohtalokkaalta? Ei suinkaan. Kyse on johdonmukaisuudesta. Että alusta asti on luonut itselleen mielikuvan, vision, miltä jokin liikesuorite täydellisenä näyttää. Millä ilmeellä ja vireellä koira tuolloin työskentele. Mihin koira on keskittynyt, fokusoitunut, kyseisen suorituksen eri vaiheissa.

Tätä mielikuvaa lähdetään tavoittelemaan huolellisella suunnittelulla ja palastelulla. Alkuun rakennetaan korttitalon perustaa, koulutetaan perusasioita vahvoiksi. Mitä pienemmiksi asiat koiralle palastellaan, ja mitä selvemmät kriteerit palkan ansaitsemiseen ovat, sitä nopeammin ja täsmällisemmin koira oppii halutun asian. Esimerkkinä perusasento: jos koira on saanut palkan kunhan istuu suurinpiirtein jossain ohjaajan sivulla, lopputuloksena saa taatusti perusasennon jossa koira istuu suurinpiirtein jossain ohjaajan sivulla. Jos haluaa että koira istuu täsmällisesti vaikka etutassut tasan omien varpaiden kanssa, täytyy asettaa kriteerit sen mukaan. Kun koira saa palkan vain ja ainoastaan täsmällisen oikeasta perusasentopaikasta, ja se oppii nopeasti ettei missään muualla kannata olla. Kannattaa lukaista uusimman Koiramme-lehden (11/2014) artikkeli työkoirien kouluttamisen uusista tuulista (s.90), siinä oli ajattelemisen aihetta myös tokoilijalle.

Jos lähtee ahnehtimaan tai oikomaan kouluttamisessa, havaitsee myöhemmin ettei tokokomponenttien korttitalo seiso riittävän vakaasti. Silloin on parempi korjata tehty lipsuminen taaempaa, kuin jatkaa vaativampiin asioihin ennestään huteran tuuri-korttitalon päälle. Huolimatta siitä, että paluu askeleen taaemmas saattaa vaatia kokonaisen liikkeen uudelleenopettelua, se kannattaa. Tuurilla voi selvitä kokeen tai kaksi, mutta onko se reilua koiraa kohtaan? Kukin päättäkööt itse.

Eriluonteiset koirat vaativat toki keskittymistä eri asioihin. Voit joutua pilkkomaan tehtävää omalle koirallesi pienemmäksi kuin treenikaveri omalleen. Kolmas koira vaatii enemmän työtä tehtäväerottelun kanssa, neljäs painii vuodesta toiseen liian korkean tai liian matalan vireen kanssa. Viides koira tylsistyy ja keksii liikkeistä omia variaatioitaan. Perusasioitakin täytyisi muistaa treenata, ja palkata, koko koiran koeuran ajan, jotta korttitalo seisoo tukevasti pystyssä. Samalla treenataan uusia komponentteja, uusia liikkeitä, ja ensi vuonna jopa uusien sääntöjen mukaisia asioita. Paljon tekemistä, paljon kortteja!

On keskimäärin mukavampaa kun asiat sujuvat, kuin että kaikki menee poskelleen. Jos korttitalo huojuu, hymyy hyytyy kokeneemmallakin tokottajalla. Huomaat kuinka treenisuunnitelmassa on keskitytty vain osaan liikkeistä, tai jokin perusasia on unohtunut pitkäksi aikaa. Paniikkipuheluita yön pimeinä tunteina. Tuleeko tästä yhtään mitään. Pahimmillaan olet jo ilmoittanut koiran kokeeseen ja edeltävällä viikolla havaitset että jokin kortti puuttuu kokonaan, vaikka se ihan varmasti juuri oli siinä...  Silloin pyydetään treenikavereilta apua, tehdään sotasuunnitelma, kääritään hihat ja ryhdytään treenaamaan. Vaikka sitten parin viikon tehokuurina niitä kehäänmenoja ja tunnareita, koska minun kriteereilläni ei Riemulla muuten ole VOI-luokkaan vielä asiaa :)

Kisamaista joka luokassa

Meillä on noin kerran kuukaudessa kisamainen treeni. Osa meistä saattavat tehdä kokonaisen luokan kisamaisesti, kun toiset vuorostaan yllätyspalkkaavat tai keskittyvät kehäntuloon ja liikkeiden väleihin. Viime keskiviikon treeneissä nähtiin kisamaisia suorituksia joka luokassa.

Suurin osa meistä on korkkaamassa ihan uuden luokan tokossa, joten uusissa liikkeissä saattaa hyvinkin nähdä pientä epävarmuutta näin kun palaset kootaan kokonaisiksi liikkeiksi. Tämän takia onkin tosi hyvä, että meillä on säännöllisesti kisamaisia treenejä. Muuten sitä jää helposti junnaamaan palasten parissa, eikä tule koottua palasista valmista liikettä.

Olin itse Devinin kanssa viimeisten joukossa, joten ehdin hyvin seurata muiden suorituksia Markon ja Jennin liikkuroidessa. Minusta tehis-koirakot ovat edistyneet oikein kivasti ja meillä on kyllä pian koiria korkkaamassa myös EVL:än.

Meillä on Devinin kanssa sellainen tilanne, että kisakentät ovat vielä kokonaan korkkaamatta. ALO:n liikket ovat kylläkin kasassa, mutta niitä tulee aika harvoin treenattua. Olemme enemmän keskitytty ylempien liikkeiden opetteluun ja juuri nyt teemme paljon täsmätreenejä ja vähemmän kokonaisia liikkeitä. Kokeilimme kuitenkin ALO:n läpi ensimmäistä kertaa ikinä ilman välipalkkaamista ja sehän sujui oikein kivasti. Toki aina on parannettavaa, mutta kokonaisuus oli kuitenkin oikein siisti.

Meidän treenilistalle menee nyt perusasennot, koska ne ovat ajoittain vinot. Seuraamisessa pitää lisäksi jumpata vasemmalle käännökset, koska nyt Devin jäi niissä tielleni.

Teimme lopuksi koko ryhmän kera paikkikset, makuu ja lyhyt istuminen niin, että koirat olivat "sekaisin" rivissä. Eli kaikki jättivät koirat hieman eri linjaan vinoon. Tämä ei tuntunut juurikaan vaikuttavan koiriin. Niin ja minä, joka viime kirjoitusvuorollani itkin Devinin paikkiksista, voin jo vähän hymyillä. Teinikoira on skarpannut tosi paljon ja pysyy yleensä rauhallisena paikkiksissa.

Marin valmennus 25.10 ja treenit 29.10

Meillä oli viime viikon lauantaina Marin ylimääräinen valmennuskerta. Alussa tehtiin Marin ohjeiden mukaan häiriö ja kuuntelutreeniä: laitettiin koirat ympyrään istumaan kuonot sisään päin ja jäätiin itse ympyrän keskelle selät vastakkain, mari yritti vuorotellen houkutella kaikkia koiria menemään maahan. Taisi yksi sun toinenkin hämääntyä, mutta kaikki saivat kuitenkin juonen päästä kiinni. Toisena harjoituksena tehtiin luoksetuloa, jossa Mari yritti saada koiria tulemaankin hänen luokseen. Taisi tähänkin pari koiraa mennä.

Yhteisen osion jälkeen oli kaikilla aikaa omille teemoille: oli ruutua, ohjattua, tunnaria, seuruuta, kehääntuloja, noutoa, merkkiä...

Sansan ensimmäinen kierros käytettiin seuruun edistämisongelmaan. Joku nimeltämainitsematon ohjaaja on onnistunut opettamaan seuraamisen noin 20cm liian eteen. Näytin ensin Marille, miten olen lähtenyt ongelmaan puuttumaan. Marilta saatiin vinkeiksi käyttää supernopeita ohjaajan pysähdyksiä, jos pientäkään edistämistä ilmenee.

Toisella kierroksella tehtiin ohjattua. Sansalla on jo vähän käsitystä suunnista, mutta haluaisin vähän kaarta lisää, jotta satunnaiset keskikapulalle suuntaamiset jäisivät pois. Kaarikävelyitä jatketaan edelleen ja otetaan myös vähän kuuntelua mukaan treeneihin.

Varsinaisissa tehistreeneissä, meillä oli kenttä jaettuna puoliksi niin että kaksi koiraa teki yhtä aikaa. Näin jäi runsaasti aikaa (35min) jokaiselle koirakolle. Tehtiin Markon kanssa parina. Markolla oli apparina Jenni ja meillä Sara. Meillä oli teemoina merkki, tunnari ja kaukot. Merkillä väännettiin edelleen siitä mennäänkö merkin taakse vai jäädäänkö sen viereen. Vähän on jo edistystäkin taphtunut. Tunnarissa oli taas vähän huolimattomuutta, mutta muuten ok. Kaukoissa yritettiin jalkapenkkinä, mutta Sansalle vieraampi pitelijä sai vähän turhan paljon painetta aikaan. Saatiin kuitenkin myös onnistuneita. Aikaa jäi vielä suunnitelmien jälkeen, joten tehtiin myös jäävien asentojen erottelua peruuttelusta.

Ompa kyllä kivaa, kun on joka viikko säännölliset treenit, tulee itsekin treenattua jotenkin johdonmukaisemmin. Apparit on myös tosi mahtavia, vielä kun ollaan vähän vieraampia toisellemme, niin joka treeneissä tulee uusia ajatuksia ja ideoita.