Viimeisten kuukausien aikana olen Solen kanssa miettinyt liikkeiden teknisen suorittamisen sijaan enemmän fiilistä ja tunnetta. Välillä on tuntunut, ettei meidän tekemisestä tule mitään ja toisina hetkinä sitten tunne on ollutkin jotain muuta. Tätähän tämä harrastaminen tietysti on, kun antautuu tunteiden valtaan. Onneksi pohjalta on suunta vain ylöspäin ja vaikeiden hetkien jälkeen onnistumisesta osaa toivottavasti myös nauttia paremmin.
Olin jo pidempään miettinyt, että haluaisin Solesta iloisemman näköisen töitä tehdessä. Tammikuun hyvin menneen kokeen jälkeen asia tuli uudestaan mieleen, kun katselin kokeesta kuvattua videota. Halusin nähdä jotain, mikä ei kuitenkaan ollut meille sopivaa tai tavoiteltavaa, enkä samaan aikaan nähnyt montaa siellä olevaa hyvää asiaa. Onnistuneiden liikkeiden ja toimivan kokonaisuuden sijaan näin monia puutteita ja virheitä enkä enää kokeen jälkeen muistanut sitä hyvää fiilistä, joka oli kokeen aikana. Itse koetilanteessa koirani toimi paremmin kuin treeneissä ja alun jännittämisen jälkeen pystyin nauttimaan kehässä olemisesta.
Helmikuun alussa olimme HSKHn järjestämällä Korrien kurssilla. Riitta on nähnyt Solea pennusta asti treenien merkeissä, mutta Pekka oli meille uusi tuttavuus. Halusin näyttää hänelle kokonaisuutta pienen kisamaisen harjoituksen merkeissä ja saada kommentteja tekemisestä, kun uutena ihmisenä näkee tilanteen eri tapaan kuin aiemmin meidät tunteva. Tämä olikin paljon hyödyllisempi kuin olisin osannut ajatella, koska mielikuva ja tavoitetila meistä oli päässyt menemään väärään suuntaan. Tähän liittyvän keskustelun yhteydessä sain toivottavasti itseni palautettua takaisin raiteille.
Käytännön harjoituksena teimme Pekan kanssa temppua sosiaalisella palkalla. Ajatuksena tuossa oli, että teemme jotain täysin uutta liikettä/temppua, johon ei koskaan liitetä muuta kuin sosiaalista palkkaa. Meidän tempuksi keksittiin kynän siirtäminen maasta treenikoppaan. Tuo olikin paljon hankalampaa ohjaajalle kuin itse ajattelin, koska ohjaajana piti olla paljon normaalia aktiivisempi ja sai auttaa koiraa tajuamaan ideaa. Näiden harjoitusten kautta opimme lisää toisistamme ja sosiaalisesta palkasta.
Itseltäni tosiaan pääsi tämän kaiken keskellä unohtumaan, ettei Solen iloisuus ole riehakasta. Keskittyminen töihin on vahvaa ja Sole pitää töitä vakavana asiana, joten tavoiteltava tila on rentous, varmuus ja vauhti. Näiden parissa siis jatkan harjoituksia ja arvostan enemmän myös hienon työnarkkarini vahvuuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti