En vaihtais päivääkään

Siinä se nyt on. Paketissa. Tehisvuosi. Vuosi, jonka aikana toisilleen tuntemattomat eri tasoiset ohjaajat ovat hitsautuneet yhteen treeniporukaksi. Olen saanut tutustua aivan mahtaviin koiraihmisiin, saanut monta uutta ystävää, joiden kanssa on tavattu myös koiratreenien ulkopuolella mm. lavatanssien, fysiikka- ja salitreenien ja koiratapahtumien merkeissä. Näiden tyyppien kanssa on iloittu menestyksestä ja puitu treeniongelmia ja epäonnistumisia.Olemme kauden aikana saaneet nauttia Mari Leiviskän erinomaisista valmennuksista ja kävimmehän myös Tehisleirillä Tuorlassa, jossa meitä koutsasi Lentsu Välimäki.Olen maailman onnellisin siitä, että sen jälkeen, kun meidän kauden päätavoite, tokon SM-kisa, meni plörinäksi, en ollut yksin vaan ympärillä oli Tehisläisiä, joiden kanssa tapahtunutta sai purkaa heti paikan päällä ja sen jälkeenkin. 

Iisin kanssa, kun viime syksynä aloitettiin, oltiin monessa asiassa todella alkutekijöissä. Tehisvuoden aikan treenasimme systemaattisesti tokon eri osa-aluite, kuten häiriöt, palkkaamattomuus, liikkeiden pikkupalasaset ja kokonaiset liikkeet. Kisaamattomasta koirasta tuli lähes voittajaluokkaan valmis nuori koira. Tehiskaudella 2014-2015 Paula ja Yola niittivät menestystä agilitykentillä. Anna ja Devin kehittivät kisa-asennettaan ja paikkamakuun eteen tehty työ tuotti hedelmää, kun pari sai ALO1- tuloksen. Senni suhtautui treeniin kuin treeniin tiukan analyyttisesti ja tämä kannatti. Loppukaudesta ei enää tuskailtu "hemmetin tunnarin kanssa" vaan Sansa ja Senni tekivät EVL 1 tuloksen. Marko ja aina iloinen Jay sekä Kati ja hurjan työmoraalin omaava Sole saavuttivat TK4:n. Marko ja Jay osallistuivat lisäksi ensimmäisiin yksilö SM-kisoihinsa. Saimme kaksi uutta tottelevaisuusvaliota nuoresta ja taitavasta Riemusta ja pitkältä treenitauolta palanneesta konkari Liinasta. Aika huikea vuosi, vai mitä?

Muistan vieläkin hyvin selvästi viime syksyn näyttökokeet joihin mentiin jännityksestä täristen. Teknisesti ei oltu mitenkään huikaisevan taitavia, mutta jotain sellaista meissä oli, että meidät valittiin sekä HSKH:n Tokotehikseen että nuorten koirien rinkiin. Itselläni oli kauden alussa todella kova halu kehittyä koiranohjaajana, oppia paremmaksi koirankouluttajaksi, upota syvälle tokomaailmaan ja panostaa kaikella sydämellä omiin ja muiden Tehiskoirakoiden treeneihin. Ja meidän Tehisvuoteenhan mahtui hienoja koesuorituksia. Iisi kävi neljässä kokeessa, joista kolmesta saimme hyvillä pisteillä ykköstuloksen. Tavoitteemme saada SM-kisoista TK2 jäi saavuttamatta, samoin kuin voittajaluokan starttaaminen ennen sääntömuutosta. Kesällä Iisi loukkasi etutassun anturansa ja oli 5 viikko sairauslomalla ja pelkillä hihnalenkeillä. Silloin huomasin miten paljon yhteiset treenihetket minulle merkitsevätkään. Näin jälkikäteen ajatellen, oli ehkä hyvä, että SM-kisoissa epäonnistumisen jälkeen tuli täydellinen stoppi, jonka aikana ohjaaja sai vähän koota itseään ja koirakin sai mahdollisuuden lomailla treeneistä ja kisoista ennen uutta kautta.

Huomenna on uuden Tehiksen näyttökokeet. Meillä on vähän treenejä takana loukkaantumisen takia, mutta luotan siihen, että tämän vuoden aikana tehty työ kantaa. Onhan tässä ollut päiviä, kuin ”Tsemppi-Sarakin” on ollut epätoivoinen. Mutta tiedättekö mitä? Silloin kaivan esiin Tehisleirillä treenikavereiltani saaman paperin, johon on kirjoitettu positiivista palautetta minulle ja koiralleni. Se paperi nostaa vaikka mistä suosta ylös. Mielettömän suuri kiitos Tehiskaverit yhteisestä matkasta ja paljon tsemppiä kaikille jatkoon! Kiitos Mari Leiviskälle säännöllisestä valmennuksesta koko ryhmän puolesta ja HSKH:lle mahdollisuudesta olla mukana tässä tavoitteellisessa treeniporukassa. Treenit jatkuvat.

Muistakaa pitää unelmista kiinni!