Pieni pohdinta osaamisesta

Tiedätkö sen tunteen, kun jokin liike tai juttu ei vaan onnistu, ei sitten millään? Sen tunteen, kun päädyt yrittämään uudelleen ja uudelleen muuttamatta mitään (paitsi mahdollisesti omaa äänensävyä). Koska kyllähän se koira osaa tämän. Miksi helpottaisin, jos koira tietää, miten homma tehdään?

Entä tiedätkö sen tunteen, kun et sitten kuitenkaan saa ratkaistua ongelman ja jätät treenit sikseen? Lähdet kotiin ja tajuat jossain vaiheessa kotimatkaa miten sinun olisi pitänyt toimia. Silloin ainakin minulla syntyy mahtava treenisuunnitelma ongelman ratkaisemiseksi ja yhtäkkiä osaan pilkkoa ongelman pienemmiksi paloiksi.

Onneksi osaan kuitenkin nykyään lähes aina jo treenatessa pysähtyä ajattelemaan, mikäli jokin juttu ei vaan onnistu. Minua jää nimittäin kaivertamaan äärettömän paljon, jos treenit ajautuvat siihen, että painostan koiraa suorittamaan, vaikkei se selkeästi ymmärrä tehtävää. Mikäli treenaan porukassa ja tällainen tilanne syntyy, niin itse ainakin toivon, että treenikaverit puuttuisivat asiaan. Treenikavereilla ei tarvitse olla valmista ratkaisua ongelmaan. Riittää, että auttaa turhautunutta treenikaveria pysähtymään ja ajattelemaan, ennen kuin koiran epävarmuus kasvaa.

Aika usein näissä tapauksissa on kyse siitä, ettei koira tosiaankaan osaa tai ymmärrä annettua tehtävää. Joskus voi silti olla kyse siitä, ettei koira ole ihan skarppina ja aktiivisena, ja tämän takia suoritus ei vastaa koiran osaamistasoa. Näissä tapauksissa onkin hyvä kertoa koiralle, ettei tällainen peli vetele. Ongelmaksi muodostuu vaan se, että miten voimme erottaa osaamattomuuden ponnettomuudesta. Milloin voimme vaatia parempaa suoritusta ja milloin meidän pitää auttaa koiraa ja helpottaa tehtävää? Tässä pähkinä purtavaksi ensi vuodelle.

Treenitäyteistä uutta vuotta!

Motivaatiohaasteita

Syksyn 2014 TokoTehiksen kausi on tullut päätökseen. Viimeiset yhteiset treenit treenailtiin Mari Leiviskän koutsaamana. Jokainen koirakko keskittyi omiin ongelmaliikkeisiinsä ja kaikki saivatkin Marilta neuvoja kuinka päästä treeneissä eteenpäin. Meillä Iisin kanssa on tällä hetkellä haastavia liikkeitä nouto, jäävät, kaukokäskyt ja tunnistusnouto. Todella paljon treenattavaa siis. Toisinaan tuntuu, että tietyissä liikkeissä ei vain edisty, vaikka treenaisi kuinka.  Tai sitten se treenien osaaminen ei siirry sinne kisasuoritukseen asti. Tämä on aika turhauttavaa. Esimerkiksi noudoissa on ylemmissä luokissa paljon pisteitä kiinni, ja jos koira ampuu kapulaan jokaisessa noudossa tassut edellä äristen kiinni, niin tuleehan siitä todella typeriä pistemenetyksiä varsinkin arvokisoja ajatellen.

Noutoa olemme siis tehneet paljon palasina ja alun ennakoinnin kapulan heiton jälkeen olemme saaneet jo varsin hyvin pois, mutta edelleen koira menee kapulalle rumasti. Ja tätä nostoa korjatessa olen nyt saanut palautusvauhdin hidastumaan, kun palaute rumasta nostosta on tullut koiralle liian myöhään. Tässä tarvitaan ohjaajalle nopeampaa reaktiokykyä ja mustavalkoisuutta siihen mikä on hyvä ja mikä huono nosto.

Marin treenien jälkeen oli hyvä mieli, kun lopulta ymmärsin mikä siinä meidän noudossa on pielessä. Nyt on nimittäin viime viikkoina ollut monet sellaiset treenit, joista olen lähtenyt kotiin turhautuneena, masentuneena tai jotenkin muuten vain pettyneenä. Harmittaa, kun ei saa hyvistä neuvoista ja treeni-ideoista huolimatta opetettua koiralle jotakin asiaa. Tai vaikka toistoja ja variaatioita liikkeeseen saisikin paljon, tulee silti kausia, kun edistystä ei tule. Nämä ovatkin niitä hetkiä, kun oma motivaatio punnitaan. Miksi treenaan tokoa? Miksi lähden tänäänkin kylmään halliin seisomaan moneksi tunniksi työpäivän jälkeen? Miksi mieluummin lenkitän koiraa räntäsateessa ja pilkkopimeässä, kuin että istuisin kotisohvalla telkkarin edessä? Miksi ajan kisojen ja treenien perässä ympäri etelä-Suomea? Miksi käytän rahani kalliisiin valmennuksiin, koirien hierontaan, loimiin ja lisäravinteisiin? Miksi asuntoni on arkipäivinä kuin pyörremyrskyn jäljilta, kun en ehdi käyttää aikaani siivoamiseen, kun on taas ne treenit? Miksi ilmoitan kerta toisensa perään ystäville, että sori emmä taaskaan pääse, kun on kisat/treenit/koiratapahtuma/talkoot jne?

Haluan kuitenkin pitää kiinni niistä hurjista unelmista, jotka olen meidän tokoilun päämääräksi asettanut. Ne unelmat ovat niin hienoja ja tavoittelemisen arvoisia, että niiden eteen olen valmis tekemään töitä koirani kanssa. Minua motivaatio-ongelmissa auttaa, kun  miettii hieman taaksepäin missä tilanteessa olimme vaikka kuukausi, puoli vuotta tai vuosi sitten. Oliko meillä silloin jokin ylitsepääsemätön ongelma, joka on jo nyt ratkennut? Eikö siis nytkin kannata jatkaa treenejä sillä se ratkaisu omiin treeniongelmiin on aivan varmasti olemassa, kunhan vain uskoo siihen.

Kehittyäkseen on harjoiteltava sinnikkäästi. Aluksi täysin mahdottomalta tuntuva asia tulee jonakin päivänä onnistumaan, kunhan on ahkera ja riittävän päättäväinen. Tästä esimerkkinä; aloitin keväällä oman fyysisen kunnon parannusprojektin.  Kongreettisia tavoitteita minulle oli mm. onnistua leuanvedossa. Ikinä elämässäni en ollut ”vetänyt leukoja”. Ensimmäiset kerrat tehtiin kuminauha-avusteisina ja näitä treenejä sitten tehtiin aika monta kuukautta. En voinut  aluksi olla ajattelematta, että ilman kuminauhaa en tule ikinä onnistumaan. Minulla ei ole riittävästi ominaisuuksia siihen, ei voimaa, ei tekniikkaa. Mutta niin vain sitkeä harjoittelu palkittiin ja nyt se ensimmäinen leuka ilman apuja jo menee. Tämä siis johdatuksena siihen, että kannattaa asettaa todellisia tavoitteita ja kulkea niitä kohden päämäärätietoisesti. Ennen kaikkea kannattaa tiedostaa positiivisen ajattelun voima – usko, että tulet onnistumaan.

Kisamainen pari viikkoa sitten

Joulukuun puolessa välissä oli ohjelmassa kisanomainen treeni ja saatiin yolan kanssa meitä liikkuroimaan Jenni. Yolan kanssa tehtiin voittajan liikkeet läpi osittain avustettuna, lukuunottamatta kaukoja ja tunnaria.

Seuruu tuntui varsin mukavalta, perusasennotkin taisinolla ihan suht ok. Ainakaan Jenni ei erityisemmin niihin ollut kiinnittänyt huomiota.. Käännökset lienee myös ollut onnistuneet päätellen Jennin hyvä-kommenteista kesken seuruun.
Ruutu tehtiin helpotettuna ja Jenni kävi näyttämässä ruudun Yolalle. Y lähti ruutuun hyvällä vauhdilla, mutta annoin sille kuitenkin uuden ruutu-käsky metri-pari ennen ruutua. Loppuosakin meni ihan ok :)
Luoksari toteutettiin läpijuoksuna ja otin sen namiavulla perusasentoon. Tässä ensimmäisessä jätössä saatiin hqrmaasta irti haukumista, ei hyvä. Toisella jätöllä ok.
Liikkeestä istumisen Yola tarjosi maahan menon ja toisilla kerroilla rupesi kovasti ennakoimaan. Itse olen hieman sekasin käskyjen osalta jotta mitä käyttäisin.. olen todennut SeiS ja iStu -käskyjen olevan tod.näk yolan korvaan niin saman kuuloiset ässän suhinoiden kanssa, että olen istumiseen ruvennut sisään ajamaan uutta käskyä. Joten nyt en sitten tiedä kumpaa käyttäisin itse liikkeessä :D
Sitten vielä noudot..metallin päätin ottaa mukaan vaikka se(kin) vaiheessa on. Lähti hyvällä vauhdilla kapulalle ja otin sen lelulle metrin parin palautuksen jälkeen.  Hyppynouto kanssa ihan suht ok yolan noudoksi, ei sillä tosin mikään kiire ollut tulla kapulan kanssa takaisin päin..

Loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen meidän osalta treeniin ja siihen missä vaiheessa liikkeiden kanssa ollaan. Paljon on edelleen työtä, mutta kyllä,se tästä :)

treenien loppuun tehtiin vielä vähän hassutteluja ja otettiin blogin otsikkonakin oleva ryhmäkuva. Tuosta kasasta ruvettiin yksitellen kutsumaan koiria pois ja auessiet jäi eturiviin viimeiseksi makoilemaan. Hienosti kaikki malttoi odotella, vaikka aussiet näyttää vähän ihmettelevän, että mikä ihme noille bortsuille tuli kun suihkii joka suunnasta ohi!
Tässä vielä videomateriaalia: http://m.youtube.com/watch?feature=youtu.be&v=VYbzzCdu0Aw

Kenttä puoliksi

Oli mun järkkäysvuoro, ja sen kummemmin kyselemättä treenikalenterista katselin vähän suunnitelmaa, ja vuorossa oli näin kenttä puoliksi treeni. hallista kun saa kätevästi väliaitaa siirrettyä ja tilaa jää vielä ihan ruhtinaallisesti 18x15m, niin miksipä ei sitten käytettäisi aikaa enemmän pohdintaan pienemmässä porukassa. Eli puolet toiselle puolen ja puolet toiselle. Mun puoliskolle arvoin Ninan, Sennin ja Annan. eli Myytit lisättynä Devinillä :) sattuipa hauskasti. Jenni ei työkiireiden vuoksi päässyt, ja Paula rikkoi selkänsä juuri ennen treenejä (tai jotain sinnepäin) joten toiselle puoliskolle jäi lopuksi vain Kati ja Sara. Treeniaikaa oli siis yli 30min per treenaaja, toisella puolen tunti. Välissä otettiin vielä kimppapaikkikset, niin että heittäydyimme pitkälleen väliaidan taa, oli siinä taas naapurikentille viihdettä.

Omassa osuudessa otin ensin Zetaa, siinä lähinnä sitä istumista. Kun on nyt vähän arponut sitä asentoa. Alkuun vähän muistuttelin namilla sitä oikeaa asentoa. Ekassa pätkässä kaksi istumista ja seiso. hienot istumiset teki, mutta istui sitten vielä sen seisomisen. toisella kertaa sitten tyhjä, seiso istu samassa pätkässä, ja vikalla maa. kuunteli hyvin. Sitten taisin tehdä vielä normisti.

Toisessa setissäni otin tunnaria, joka olikin nyt todella hyvä, ensin palkkasin kapuloiden vierellä, sitten sivulla vain nami ja lähetys. Tosi nopeesti meni kapuloille, hyvät haistelut, ja itsevarmasti oma heti kun sattui kohdalle. minun makuun hyvä suoritus.  luoksarin stoppia otin myös, kun en halunnutkaan metskua ottaa, kun en jaksanut kantaa hyppyä toiselta kentältä (selittelyn makua), eikä kaukotkaan nyt maistuneet suussa hyvälle. kierroista, aika kiva, maahan hidas, kahden tolpan leikkiä ja sain maahanmenoonkin kivan liirauksen. pitää saada nyt vähän ylläreitä lisää, kun ajattelee selkeesti jo stoppia ja se vähän vaikuttaa nopeuteen liikkeessä, siis siinä pysähtymisessä.

Sansalla oli aika samat kuviot. Zetaa hinkutti, ja istumista nopeammaksi, nyt alkaa näyttää jo todella hyvältä. Sansan asenne on niin kiva tuossa. Kaukoja teki myös vähän, ja vaihdoissa on m-s paljon hienompi nyt. Sansa teki toisessa setissään myös tunnaria, ja siitä käytiin vähän keskustelua. Tunnari on kyllä niin herkkä ja vaikea liike pitää kasassa hyvin. Pohjatyön merkitys on todella suuri. Kannattaa aloittaa tunnarin kanssa jo ihan pentuna haistelutreeneillä, oman piilotuksilla jne.

Lina piti lähinnä hauskaa ekassa setissä, pääsi seuramaan kaikkien treenaajien kanssa. Olipas kivantuntuista seuraamista, kun koira tuli tosi täpäkästi vierellä eikä kääntynyt eteen tai hyppiny pään korkeudella. toisessa setissään Lina teki myös tunnaria, ja metskua.

Devin teki teeman mukaan myös jääviä, ja keskusteltiin porukalla, siitä mikä on oikea ja hyvä tekniikka maahanmenoon niin jäävissä kuin kaukoissa ja luoksarissakin, ja miten porukka erottelee niitä. Aivan mahtavaa kun voi porukalla miettiä ajan kanssa asioita ja sitten voi samalla vähän kokeillakin. Esim nyt Devin meni tosi nätisti liikkeestä maahan kaukojen i-m käskyllä, eli ajatus sieltä tuo tuohon osaan sen tekniikankin samaksi. aika hauskoja eläinkokeita. Luoksarin maahanmenoa kokeiltiin toki myös Devinin kanssa. aika hienoja liirauksia. liikkeestä seis oli myös listalla ja tähän saatiin nyt vähän lisää poweria. vaikkei se huono ollutkaan edes. Mutta aina voi yrittää paremmin ;)

Toiselle puolen aitaa en ehtinyt katsella, kun oli niin hyvää keskustelua omalla puoliskolla.

Aivan mahtavat treenit. Ensi viikolla kisamaiset sitten taas.

Tilaa treeneihin koko kentän verran

Vähän myöhässä viime viikon treeneistä juttua, kun ollut muka niin kiirettä, ettei ole ehtinyt tähän paneutua. Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Treenivuoron teemana oli koko kentän treenit, jolloin mahtuu paremmin tekemään myös isompaa tilaa vaativia liikkeitä. Tuttuun tapaan jokainen suunnitteli itse tarkemmin omat treenit ja jokaiselle oli nimettynä yksi henkilö avustajaksi.

Solen vuoro oli treenien ihan lopussa. Olin suunnitellut treenit ajatellen käytettävissä olevaa tilaa ja siksi meille ohjelmaan valikoitui ruutu ja ohjattu. Ennen omaa vuoroa tein kentän laidalla vähän tunnaria itsekseni.

Ruudun osalta aloitimme läpijuoksutuksella ruudun takana olevalle lelulle ja tämän jälkeen sitten tyhjään ruutuun lähetys. Tätä olen nyt hallikauden aikana tehnyt ruutu-treeneissä, kun aiempana ongelmana oli Sole ennakointi ruutuun pysähtymisissä. Nyt huomattiin kuitenkin selkeästi, ettei tuo toimi Solelle, kun kyttää niin vahvasti lelua eikä ajatukset ole yhtään ruudun tekemissä. Lelun poistamisenkin jälkeen juoksi väärällä ilmeellä ruutuun eikä keskittynyt kunnolla pysähtymiseen. Uutena taktiikkana on nyt näyttöruudut ja varmasti voisi myös kosketusalustaa kaivaa taas esille. Treeneissä ehdittiin pari kertaa kokeilla näyttöruutuja Jennin näyttäessä paikkaa ja Jennillä oli myös palkka, jotta saatiin lelu toimitettua nopeasti oikeaan paikkaan. Ohjaajan rajallisten heittotaitojen takia tämä ei onnistu, jos etäisyys on vähänkin pidempi. Jo parin toiston perusteella näytti paremmalta, joten näitä varmasti jatketaan.

Toisena treeniaiheena sitten oli ohjattu, joista ei jäänyt pahemmin mainittavaa. Väsynyt ohjaaja unohti kokonaan, että miten merkille käskytetään (unohtui täysin, että sinne pysäytetään seis-käskyllä) eikä muiden ohjeistuksista huolimatta meinannut onnistua ohjaajan puolelta oikea toiminta. Koiraparka meni sekaisin merkistä ohjaajan sekoilujen vuoksi, joten sitä pitää erikseen joku toinen vähän korjailla. Tehtiin ohjatut sitten kädellä ohjaten merkille ja noudoista palkattiin vauhdista.

Itse avustin Markoa ja Jayta heidän treenissään. Jayn kanssa aloitettiin zetalla, jossa erityisesti istumiseen tarvittaisiin lisää nopeutta, joten sitä pitää harjoitella myös erikseen. Reiluina treenikavereina myös naureskeltiin Markon niin miehekkäälle iik-käskylle istumiseen. Lisäksi sitten tehtiin luoksetuloa käskytettynä myös häiriökäskyillä, jossa Jay oli todella pätevänä eikä langennut yhtään meidän vääriin käskyihin tai yrittänyt ennakoida nykimällä käskytyksessä. Lopussa vähän myös tunnaria, joka tuntuu hallissa olevan useammalle koiralle niin vaikeaa, kun kokemusta ja varmuutta vielä puuttuu.

Korttitalo

Keskiviikkona olimme taas yksitellen ihanan Marin valvovien silmien alla. Monenlaista treenin aihetta oli kukin löytänyt - nähtiin monta erilaista seuraamisvääntöä ja perusasentojumppaa. Ruutua, kaukoja ja ohjatun kapuloita. Riemun kanssa keskityimme kehääntuloihin, sillä ääntelyn hillintä on silloin vaikeinta. Vinkumisesta mainitsin ohuesti myös edellisessä kirjoituksessani.

Toko, kaikessa raivostuttavuudessaan ja pilkunviilauksessaan, on hyvin onnistuessaan täydellistä yhteistyötä ja flown hurmosta koiran kanssa. Kun liikkeet pilkotaan arvosteltaviin ja harjoiteltaviin osiin, alemmissa luokissa on joitain kymmeniä komponentteja. Siirryttäessä luokkia eteenpäin, liikkeet muuttuvat monimutkaisemmiksi, arvostelu tiukkenee, vaatimukset kovenevat, ja komponenttien määrä kasvaa jopa sataan per koeluokka. Osa tulee ehkä "ilmaiseksi", osa toistensa kylkiäisenä, mutta kyllä siinä riittää työsarkaa. Flow voi olla aika pitkän polun takana. Toko on kuin korttitalo, jossa jokainen komponentti on yksi kortti.

Kouluttajat peräänkuuluttavat ohjaajilta kriteereitä, vastuuta, fokusta, ilmettä ja visiota. Kuulostaa kohtalokkaalta? Ei suinkaan. Kyse on johdonmukaisuudesta. Että alusta asti on luonut itselleen mielikuvan, vision, miltä jokin liikesuorite täydellisenä näyttää. Millä ilmeellä ja vireellä koira tuolloin työskentele. Mihin koira on keskittynyt, fokusoitunut, kyseisen suorituksen eri vaiheissa.

Tätä mielikuvaa lähdetään tavoittelemaan huolellisella suunnittelulla ja palastelulla. Alkuun rakennetaan korttitalon perustaa, koulutetaan perusasioita vahvoiksi. Mitä pienemmiksi asiat koiralle palastellaan, ja mitä selvemmät kriteerit palkan ansaitsemiseen ovat, sitä nopeammin ja täsmällisemmin koira oppii halutun asian. Esimerkkinä perusasento: jos koira on saanut palkan kunhan istuu suurinpiirtein jossain ohjaajan sivulla, lopputuloksena saa taatusti perusasennon jossa koira istuu suurinpiirtein jossain ohjaajan sivulla. Jos haluaa että koira istuu täsmällisesti vaikka etutassut tasan omien varpaiden kanssa, täytyy asettaa kriteerit sen mukaan. Kun koira saa palkan vain ja ainoastaan täsmällisen oikeasta perusasentopaikasta, ja se oppii nopeasti ettei missään muualla kannata olla. Kannattaa lukaista uusimman Koiramme-lehden (11/2014) artikkeli työkoirien kouluttamisen uusista tuulista (s.90), siinä oli ajattelemisen aihetta myös tokoilijalle.

Jos lähtee ahnehtimaan tai oikomaan kouluttamisessa, havaitsee myöhemmin ettei tokokomponenttien korttitalo seiso riittävän vakaasti. Silloin on parempi korjata tehty lipsuminen taaempaa, kuin jatkaa vaativampiin asioihin ennestään huteran tuuri-korttitalon päälle. Huolimatta siitä, että paluu askeleen taaemmas saattaa vaatia kokonaisen liikkeen uudelleenopettelua, se kannattaa. Tuurilla voi selvitä kokeen tai kaksi, mutta onko se reilua koiraa kohtaan? Kukin päättäkööt itse.

Eriluonteiset koirat vaativat toki keskittymistä eri asioihin. Voit joutua pilkkomaan tehtävää omalle koirallesi pienemmäksi kuin treenikaveri omalleen. Kolmas koira vaatii enemmän työtä tehtäväerottelun kanssa, neljäs painii vuodesta toiseen liian korkean tai liian matalan vireen kanssa. Viides koira tylsistyy ja keksii liikkeistä omia variaatioitaan. Perusasioitakin täytyisi muistaa treenata, ja palkata, koko koiran koeuran ajan, jotta korttitalo seisoo tukevasti pystyssä. Samalla treenataan uusia komponentteja, uusia liikkeitä, ja ensi vuonna jopa uusien sääntöjen mukaisia asioita. Paljon tekemistä, paljon kortteja!

On keskimäärin mukavampaa kun asiat sujuvat, kuin että kaikki menee poskelleen. Jos korttitalo huojuu, hymyy hyytyy kokeneemmallakin tokottajalla. Huomaat kuinka treenisuunnitelmassa on keskitytty vain osaan liikkeistä, tai jokin perusasia on unohtunut pitkäksi aikaa. Paniikkipuheluita yön pimeinä tunteina. Tuleeko tästä yhtään mitään. Pahimmillaan olet jo ilmoittanut koiran kokeeseen ja edeltävällä viikolla havaitset että jokin kortti puuttuu kokonaan, vaikka se ihan varmasti juuri oli siinä...  Silloin pyydetään treenikavereilta apua, tehdään sotasuunnitelma, kääritään hihat ja ryhdytään treenaamaan. Vaikka sitten parin viikon tehokuurina niitä kehäänmenoja ja tunnareita, koska minun kriteereilläni ei Riemulla muuten ole VOI-luokkaan vielä asiaa :)

Kisamaista joka luokassa

Meillä on noin kerran kuukaudessa kisamainen treeni. Osa meistä saattavat tehdä kokonaisen luokan kisamaisesti, kun toiset vuorostaan yllätyspalkkaavat tai keskittyvät kehäntuloon ja liikkeiden väleihin. Viime keskiviikon treeneissä nähtiin kisamaisia suorituksia joka luokassa.

Suurin osa meistä on korkkaamassa ihan uuden luokan tokossa, joten uusissa liikkeissä saattaa hyvinkin nähdä pientä epävarmuutta näin kun palaset kootaan kokonaisiksi liikkeiksi. Tämän takia onkin tosi hyvä, että meillä on säännöllisesti kisamaisia treenejä. Muuten sitä jää helposti junnaamaan palasten parissa, eikä tule koottua palasista valmista liikettä.

Olin itse Devinin kanssa viimeisten joukossa, joten ehdin hyvin seurata muiden suorituksia Markon ja Jennin liikkuroidessa. Minusta tehis-koirakot ovat edistyneet oikein kivasti ja meillä on kyllä pian koiria korkkaamassa myös EVL:än.

Meillä on Devinin kanssa sellainen tilanne, että kisakentät ovat vielä kokonaan korkkaamatta. ALO:n liikket ovat kylläkin kasassa, mutta niitä tulee aika harvoin treenattua. Olemme enemmän keskitytty ylempien liikkeiden opetteluun ja juuri nyt teemme paljon täsmätreenejä ja vähemmän kokonaisia liikkeitä. Kokeilimme kuitenkin ALO:n läpi ensimmäistä kertaa ikinä ilman välipalkkaamista ja sehän sujui oikein kivasti. Toki aina on parannettavaa, mutta kokonaisuus oli kuitenkin oikein siisti.

Meidän treenilistalle menee nyt perusasennot, koska ne ovat ajoittain vinot. Seuraamisessa pitää lisäksi jumpata vasemmalle käännökset, koska nyt Devin jäi niissä tielleni.

Teimme lopuksi koko ryhmän kera paikkikset, makuu ja lyhyt istuminen niin, että koirat olivat "sekaisin" rivissä. Eli kaikki jättivät koirat hieman eri linjaan vinoon. Tämä ei tuntunut juurikaan vaikuttavan koiriin. Niin ja minä, joka viime kirjoitusvuorollani itkin Devinin paikkiksista, voin jo vähän hymyillä. Teinikoira on skarpannut tosi paljon ja pysyy yleensä rauhallisena paikkiksissa.