En vaihtais päivääkään

Siinä se nyt on. Paketissa. Tehisvuosi. Vuosi, jonka aikana toisilleen tuntemattomat eri tasoiset ohjaajat ovat hitsautuneet yhteen treeniporukaksi. Olen saanut tutustua aivan mahtaviin koiraihmisiin, saanut monta uutta ystävää, joiden kanssa on tavattu myös koiratreenien ulkopuolella mm. lavatanssien, fysiikka- ja salitreenien ja koiratapahtumien merkeissä. Näiden tyyppien kanssa on iloittu menestyksestä ja puitu treeniongelmia ja epäonnistumisia.Olemme kauden aikana saaneet nauttia Mari Leiviskän erinomaisista valmennuksista ja kävimmehän myös Tehisleirillä Tuorlassa, jossa meitä koutsasi Lentsu Välimäki.Olen maailman onnellisin siitä, että sen jälkeen, kun meidän kauden päätavoite, tokon SM-kisa, meni plörinäksi, en ollut yksin vaan ympärillä oli Tehisläisiä, joiden kanssa tapahtunutta sai purkaa heti paikan päällä ja sen jälkeenkin. 

Iisin kanssa, kun viime syksynä aloitettiin, oltiin monessa asiassa todella alkutekijöissä. Tehisvuoden aikan treenasimme systemaattisesti tokon eri osa-aluite, kuten häiriöt, palkkaamattomuus, liikkeiden pikkupalasaset ja kokonaiset liikkeet. Kisaamattomasta koirasta tuli lähes voittajaluokkaan valmis nuori koira. Tehiskaudella 2014-2015 Paula ja Yola niittivät menestystä agilitykentillä. Anna ja Devin kehittivät kisa-asennettaan ja paikkamakuun eteen tehty työ tuotti hedelmää, kun pari sai ALO1- tuloksen. Senni suhtautui treeniin kuin treeniin tiukan analyyttisesti ja tämä kannatti. Loppukaudesta ei enää tuskailtu "hemmetin tunnarin kanssa" vaan Sansa ja Senni tekivät EVL 1 tuloksen. Marko ja aina iloinen Jay sekä Kati ja hurjan työmoraalin omaava Sole saavuttivat TK4:n. Marko ja Jay osallistuivat lisäksi ensimmäisiin yksilö SM-kisoihinsa. Saimme kaksi uutta tottelevaisuusvaliota nuoresta ja taitavasta Riemusta ja pitkältä treenitauolta palanneesta konkari Liinasta. Aika huikea vuosi, vai mitä?

Muistan vieläkin hyvin selvästi viime syksyn näyttökokeet joihin mentiin jännityksestä täristen. Teknisesti ei oltu mitenkään huikaisevan taitavia, mutta jotain sellaista meissä oli, että meidät valittiin sekä HSKH:n Tokotehikseen että nuorten koirien rinkiin. Itselläni oli kauden alussa todella kova halu kehittyä koiranohjaajana, oppia paremmaksi koirankouluttajaksi, upota syvälle tokomaailmaan ja panostaa kaikella sydämellä omiin ja muiden Tehiskoirakoiden treeneihin. Ja meidän Tehisvuoteenhan mahtui hienoja koesuorituksia. Iisi kävi neljässä kokeessa, joista kolmesta saimme hyvillä pisteillä ykköstuloksen. Tavoitteemme saada SM-kisoista TK2 jäi saavuttamatta, samoin kuin voittajaluokan starttaaminen ennen sääntömuutosta. Kesällä Iisi loukkasi etutassun anturansa ja oli 5 viikko sairauslomalla ja pelkillä hihnalenkeillä. Silloin huomasin miten paljon yhteiset treenihetket minulle merkitsevätkään. Näin jälkikäteen ajatellen, oli ehkä hyvä, että SM-kisoissa epäonnistumisen jälkeen tuli täydellinen stoppi, jonka aikana ohjaaja sai vähän koota itseään ja koirakin sai mahdollisuuden lomailla treeneistä ja kisoista ennen uutta kautta.

Huomenna on uuden Tehiksen näyttökokeet. Meillä on vähän treenejä takana loukkaantumisen takia, mutta luotan siihen, että tämän vuoden aikana tehty työ kantaa. Onhan tässä ollut päiviä, kuin ”Tsemppi-Sarakin” on ollut epätoivoinen. Mutta tiedättekö mitä? Silloin kaivan esiin Tehisleirillä treenikavereiltani saaman paperin, johon on kirjoitettu positiivista palautetta minulle ja koiralleni. Se paperi nostaa vaikka mistä suosta ylös. Mielettömän suuri kiitos Tehiskaverit yhteisestä matkasta ja paljon tsemppiä kaikille jatkoon! Kiitos Mari Leiviskälle säännöllisestä valmennuksesta koko ryhmän puolesta ja HSKH:lle mahdollisuudesta olla mukana tässä tavoitteellisessa treeniporukassa. Treenit jatkuvat.

Muistakaa pitää unelmista kiinni!

Uusia liikkeitä opettelemassa

Touko-kesäkuussa tehdyn EVL-koerupeaman jälkeen (yhteensä 5 koetta reilun kuukauden aikana) ja siellä saavutetun TK4 koularin jälkeen olemme pitäneet enemmän tai vähemmän tokotaukoa parisen viikkoa. Parit treenit oli tuossa välissä tehty, mutta suurin into treenata on ollut hetkellisesti kadoksissa. Alkukesästä ei pystynyt kokeiden ja niihin liittyen valmistelujen takia aloittamaan uusien liikkeiden opettelua, joten olemme sillä saralla ihan alkuvaiheessa. Ja paljon opeteltavaa/korjattavaa on myös muissa liikkeissä, joten harjoiteltavaa kyllä riittää ennen seuraavia kokeita.

Keskiviikkona saimme Marin kouluttamaan meitä viimeisen kerran tällä kaudella ja omassa ohjelmassani oli tietysti uusien liikkeiden opettamiseen liittyviä asioita. Kierto-nouto-hyppy -liikettä katseltiin sen eri osien kautta. Kierto sinällään on Solelle tuttu juttu, mutta tässä haasteena on ajatuksen kiinni jääminen hyppyihin ja noutokapuloihin sekä pysäytysten ennakointi. Kiertotreeneissä juoksutettiin vain kiertoja ja palkattiin vauhdista kohti ohjaajaa. Tuskin tullaan paljon tekemään tässä yhteydessä jatkossakaan pysäytyksiä, eli pysäytykset harjoitellaan erillisenä osana muissa yhteyksissä. Tai seisominen ja maahanmeno on luoksetulon kautta tuttuja, mutta istumista ei ole otettu vauhdista pitkällä etäisyydellä aiemmin.

Nouto-hyppy-osiota sitten harjoiteltiin erillisenä osana ja tähän suurimpana treenien vinkkinä tuli käsimerkit, joita olen paljon miettinyt jo aiemmin keksimättä kuitenkaan lopullista ratkaisua. Marin vinkeistä sitten tähän löytyi hyvä idea ja lähden työstämään käsimerkejä vastakädellä tehden. Ainakin tämän yksittäisen treenin perusteella tuntui toimivan hyvin ja Sole lähti pienestä vinkistä oikeaan suuntaan. Vastakäsi olisi myös ratkaisu siihen, ettei mene sekaisin ohjatun kanssa.

Uutta "merkitöntä merkkiä" sitten olen lähtenyt tekemään lelun kanssa, mutta tässä huomannut jo ongelman silmän käytön kanssa. Vaihto kosketusalustaan oli edessä ja sitä katsoimme yhdessä. Kosketusalusta on jo tuttu juttu aiemmin ja lelutreenien kautta olin saanut uutta käskysanaa eteenmenoon ajettua sisään, joten alkutreenit sujuivat hyvin. Nyt pitää alkuun tehdä tätä niin, että Sole näkee alustan varmasti ja juoksee sinne suoraan. Nurmikolla pari kertaa alusta oli vähän kadoksissa ja juoksulinjat eivät olleet suoria. Vähitellen sitten häivyttämään alustaa ja pysäytyksiä myös välillä mukaan.

Peruutusta Solelle ei ole aiemmin erityisesti opetettu. Nykyisten sääntöjen pari askelta ollaan saatu aika luomutyyliin tehtyä, mutta uusien sääntöjen pidemmät matkat mukaanlukien käännös ei enää onnistukaan samalla taktiikalla, vaan vaatii oikeasti asian opettamista. Ensimmäisenä ajatuksena on opettaa nousemaan seisomaan taaksepäin peruutukseen lähtiessä, jottei tee peruutusta "istuen", ja avuksi varmaan palkkausta siitä, että pysyy seisomassa hitaassakin peruutusvauhdissa. Asennon suoruuden varmistamiseksi joudutaan varmaan käyttämään seinää (tai vastaavaa) apuna, kun nyt herkästi lähtee kääntymään ulospäin. Käännöksiä lähdemme ihmettelemään vasta sitten, kun saadaan nämä perusasiat kuntoon.

Tokon SM-kisaviikonloppu

Monen tokoilijan vuoden kohokohta, Tokon SM-kilpailut, järjestettiin tänä vuonna Ylöjärvellä Teivon- raviradan nurmikoilla 6.-7.6.2015. Teivossa oli toimiva alue kisojen järjestämiselle ja todella hulppeat lenkkimaastot harjumaisemissa lämmittää ja jäähdytellä koiria. Tehiksen porukasta kisoihin lähtivät Jay ja Marko edustaen rotuyhdistystä (SBCAK ry) sekä Sara ja Iisi HSKH:n 1 joukkueessa. Jenni lähti molempien HSKHn joukkueiden johtajaksi.

Kelit suosivat kisoja pääosin. Aurinkoinen tai puolipilvinen sää molempina päivinä, lauantaina kyllä viimeisinä paikallaoloja tekevät koirakot taisivat hieman kastua. Paikoitellen Teivon montussa  oli myös todella kova tuuli. Tämä toi haastetta tauko- ja kehätelttojen pystyttämiseen ja ikävä kyllä parit kehäsihteerien teltat siellä ainakin alempien luokkien kehissä lähtivätkin lentoon. Onneksi ei ollut koiria alla ja selvittiin säikähdyksillä.

Tuuli toi oman haasteensa myös ohjaajille kapuloiden heittämiseen ja ehkä kokemattomilla koirilla myös tunnistusnoudon suorittamiseen, kun oman kapulan haju leviää silloin laajemmalle alueelle ja koiran pitää olla todella tarkkana ettei vahingossa tällaisessa tilanteessa nosta väärää kapulaa. Paikoitellen nurmikenttä oli hieman epätasainen, niin kuin nurmi yleensä on, ja lauantaina tunnistusnoutokapulat olivat hieman ympäristöä syvemmässä urassa ja moni koira menikin kapuloista yli, vaikka ruoho oli varsin lyhyttä.

Auringonpaisteessa oli lisäksi jollakin ohjaajilla ollut vaikeuksia nähdä sähköistä kaukokäskytaulua. Lisäksi molempina päivinä paikkamakuut ja istumiset olivat viimeisinä liikkeinä, jolloin pitkän EVL-urakan päätteeksi istumisesta valuttiinkin maahan. Finaalissa taso oli kova ja irtopisteitä ei herunut. Pienet virheet kostautuivat nollautuneina liikkeinä. Ohjatussa esimerkiksi vasen puoli oli selvästi oikeaa vaikeampi, koirat eivät vain nähneet vasenta kapulaa ja tässä tulikin joitain nollauksia.

HSKH:n joukkueet sijoittuivat lopulta joukkuekilpailuissa sijoille 12. ja 19., kun kokonaisuudessaan joukkueita osallistui 58 kappaletta. Oli hienoja ykköstuloksia ja onnistumisia, mutta myös epäonnea ikävien liikenollausten ja loukkaantumisen muodossa. Yksilöfinaaliin pääsivät HSKH:lta hienosti Tiltu Antikainen ja Candyman sij.8., Mari Leiviskä ja Tending Intense sij. 10, ja Heidi Pesonen ja Tending Outshine ”Fani”, sij. 17.

Kaikki kilpailun tulokset löytyvät SM-kisojen omilta sivuilta

http://tokosm2015.tamsk.com/tulokset/

 

Marin treenejä

Meillä jäi harmittavasti Yolan kanssa tehiksen leiri väliin, kun nti Harmaa steriloitiin parisen viikkoa sitten. Taukoa oikeastaan kaikesta tekemisestä on ollut samainen pari viikkoa ja olen yrittänyt pitää tyyppiä rauhallisena ja pomppimattomana jajajaja. Helpommin sanottu kuin tehty!

Tästä olikin siis hyvät lähtökohdat Marin treeneihin meidän osalta. Oma ennakko-odotus oli, että Yola lentää joka suuntaan, kun pääsee pitkästä aikaa tekemään jotain. Meidän osalta ohjelmassa oli 'rauhallisia' juttuja eli luoksarit, noudot, ruutu jne oli poissa laskuista joten jäljelle jäi tunnari ja loppuun katsottiin hieman seuruuta.
Yola yllätti allekirjoittaneen positiivisesti, se oli ihan tosi hyvin kuulolla ja pysyi nahoissaan, vaikka samaan aikaan Ojangossa oli agi-tehiksen järkkäämät epikset. Rasti seinään! 

Tunnarissa meillä on ongelmana ollut vähän se, että turhautuessaan Yola tuo kapulan ku kapulan ellei se oma nyt just saman tien osu nokan alle. Yritettiin siis saada siltä tätä käytöstä esiin, jotta saisin vinkkejä Marilta miten sitä lähteä korjaamaan ja mitä tehdä niissä tilanteissa. Arvatenkaan Yola ei tämmöisiä esittänyt kertaakaan, vaan ihan tosi nätisti joka kerta toi oman kapulan. Tehtävää vaikeutettiin sille ja tehtiin lisää haastetta. Myös katsottiin meneekö se silmällä kapuloille vai käyttääkö oikeasti nenää. Tämä toteutettiin niin, että nakkasin itse kapulan ensin paikkaan x, käännyin koiran kanssa ympäri, jolloin Mari kävi siirtämässä mun heittämän kapulan toiseen paikkaan ja laittoi tilalle vieraan kapulan. Ei mennyt Yola tähänkään vipuun. Tuntui vaan, että mitä vaikeammaksi tehtävä meni, sen paremmin Yola siitä suoriutui :D

Seuruussa tuntuu että itse en osaa kävellä käännöksiä joten niitä päätettiin ihmetellä. Täyskäännöksiin kokeillaan nyt pysähtymistä heti käännöksen jälkeen, Yola kun tuntuu vähän fuskaavan eikä tee loppuun saakka käännöstä. Juosten täyskäännökset oli paljon paremman tuntuiset.

Oikealle/vasemmalle käännöksissä täytyy itse kokeilla kävellä vaan neliötä ja tehdä samaan suuntaan käännöksiä paljon yhteen pötköön, jotta itse löytää sen itselle sopivan rytmin ja askelluksen käännökseen. Samalla myös Yola oppii ja löytää samaisen rytmin.
Tällä kertaa seuruussa Yola painoi aika tavalla ja hieman oli hetkittäin hankala kävelläkin, mutta niin se tekee kun alkaa keräämään kierroksia.

Muiden treenejä en kerennyt itse seuraamaan nyt ollenkaan, kun saman aikaisesti korkattiin junnun kanssa kisaura agissa. Yenga starttasi siis 2 supermöllien rataa :) Oli muuten aika pätevä pikku-ukko <3

Tokotehiksen leiri

Oltiin viikonloppu Tokotehis porukalla Tuorlassa leirillä, toimin itse leirin järkkävastaavana. Kouluttajaksi olin pyytänyt tutun ja turvallisen Lentsun, koska tykkään kovasti Lentsun tavasta kouluttaa koiria, ja muut tehisläiset eivät hänen koulutuksessaan olleet olleet. Kauhea aukko sivistyksessä :) tämähän oli korjattava. Mentiin paikalle la aamusta, ajelin kimpassa Sennin ja Sansan kanssa. Paikalle asti meitä pääsi kuusi.

Eka päivänä ehdittiin käydä kaksi kierrosta omia juttuja ja vielä tunnin verran paikkistreenejä erilaisin versioin. Kiva kun oli puoli tuntia per kierros omaa aikaa niin sai kerrankin jutella kaikessa rauhassa ja kokeilla juttuja. kertaakaan ei tarvinnut päivän aikana kelloa vilkuilla että pitäs vaihtaa vuoroa, vaan kaikki tekivät niin pitkään kuin tarvis vaati. Otin omalla vuorolla ensin luoksaria, lähinnä stoppeja. maahanmenoon pitää ny kokeilla uutta lähestymistapaa, konkreettisesti piti mennä polvilleen :) Jay pitää opettaa menemään kohteen ali jotta saadaan syöksyajatus myytyä.


Muita treeniaiheita mitä tehisläiset treenasivat oli, ohjatun suunnat ja lähinnä kaaret kuntoon, kaukojen vaihdot, seuruun asennetta ja etenkin Devinin kanssa tehtiin jo sitä kehääntulon asennetta, taisi Riemukin kokeilla samoja teemoja. Luoksetulon stopit ja vauhti oli myös hyvä aihe, varsinkin Iisi väläytti upeita toistoja.


 Tokalla kierroksella kaukoja, näissäkin paljon korjattavaa, sivulta alas meno kuntoon kuurilla, s-m uusi käsky ja tekniikka kuntoon, kuten myös m-s kuntoon. eipä siinä kummempaa nämä oli tiedossa ja nyt taas uudet lääkkeet millä kokeilla, tosin ennen smiä ei ihmeitä tehdä. mutta jatkoa ajatellen.


Illalla oli väsyneitä koiria ja tyytyväisiä ilmeitä. Käytiin läpi porukalla vielä treenit ja teemat ennen kuin käytiin lenkin kautta illanviettoon. pidettiin Riemun tk4 kakkukestit ja iltaruokailut tietovisoineen, ja kehua retosteltiin treenikaverit niin että osalla oli jo roska silmässä. mukava ilta ja mukavaa jutustelua. väsy tuli jo puolen yön aikaan, joten aamulla oltiin pirteitä kun aloitettiin ysiltä.


Yksi kierros omia juttuja, kierros häiriöjuttua, ja tietysti leirikisat päälle. Otin tunnarin palautusta ja zetaa. jatkan palautuksiin samaa mitä olen tehnyt, mutta nyt pitää muistaa myös treenata sitä. zetan istumiseen vielä tekniikkatreeniä erikseen ja yhdistettynä. häiriöjuttuna olin itse pyytänyt smiä ajatellen ruutu ohjattu vierekkäin treeniä, tähän saatiin vielä lisähaastetta kun nurmi oli pitkä ja vietti alaspäin, ruutua ei näkynyt ollenkaan, ja oli vähän haastetta jaylläkin löytää. ohjattuun sain kaksi tosi hyvää korjaustoistoa. Loppuun kisat, enkä ees voittanut, ku pelasin upporikasta ja mokasin. harmitus :)


Sunnuntain suosituin liike oli tunnari, kun melkein jokaisella oli siihen jotain sanottavaa ja ongelman tynkää. Lentsunkin sanoin, tunnari on ainoa liike jossa koira joutuu tekemään yksin töitä ilman ohjaajan apua, ja sitä myöten myös eniten ohjaajissa ahdistusta aiheuttava. Koirille se on periaatteessa tosi helppo liike, koiran hajuaisti on mieletön ja ne kyllä löytävät sen oman hajuisen kapulan, kunhan me ohjaajat muistaisimme kertoa koirille miten se homma tehdään niin kuin säännöt sanovat.


Leirimestariksi kruunattiin ansaitusti tasavarmat tulokset molemmilla kierroksilla tehneet Senni ja Sansa.

 Loppuun vielä Riemun 2v synttärikestit maksalaatikkokakkuineen ja hattuineen.

Kuva: Jenni Sohlberg

Kivaa oli leirillä, ja haikeus valtaa taas mieltä, kun kohta tää tehis jo loppuu, nyt enää kesän muutamat treenit jäljellä, varsinkin kun olen jo päättänyt pitää treenitaukoa smistä eteenpäin. Kivaa on ollut ja ensi vuonna tehiksessä uudet tuulet puhaltaa, ja saa nähdä haenko enää, kaksi kautta jo käytynä, ja pitäs varmaan antaa tilaa muillekin tulijoille. tai sitten musta tulee ikitehisläinen ja jatkan kunnes ei enää huolita :)

Tehiksen järjestämät tokoepikset

Omien treenien sijaan ulkokausi aloitettiin järjestämällä muille innokkaille kisaajille epäviralliset tokokilpailut Ojangossa. Tarjolla oli kaikkien koeluokkien epikset ja kiinnostuneita osallistujia löytyi riittämiin joka luokkaan. Menossa mukana sponsorin roolissa olivat Musti ja Mirri sekä Nutrolin, joiden ansioista saimme järjestettyä mukavat palkinnot kilpailussa menestyneille. Tuomareina, liikkureina ja muina toimihenkilöinä toimivat tokotehisläiset ja omalla porukalla saimme hyvin järjestettyä kahdessa kehässä pyörivät epikset.

 

Pahimmat sääennusteet eivät onneksi toteutuneet, vaikkei kuivin tassuin ihan selvittykään illasta, mutta sopivalla sadevarusteella sää oli siedettävä eikä näyttänyt vaikuttavan koirien suoritukseen merkittävästi. Reippaasti hieman kosteassa säässä näyttivät kaikki koirat tottelevan ohjaajien käskyjä.

ALO-luokassa tehtiin päivän parhaat pisteet, kun voittajalla oli lopputuloksena 192 p ja toiseksi tulleella myös hieman vajaa 190 p. ALOssa tuomarina toimi Paula ja liikkuroinnista vastasi Sara. Itse en ehtinyt ALO-luokkaa sen tarkemmin seuraamaan, kun omat työtehtävät toisessa kehässä veivät kaiken huomion omien työtehtävieni takia toisessa kehässä.

Itse olin liikkurina AVO-luokassa, jossa osallistujia oli 9 koirakon verran. Tuomarina AVOssa oli Jenni, joka oli selvästi ottanut tiukan linjan pisteissä. Lopullisissa tuloksissa saimme kaksi ykköstulosta sekä muutamat kakkostulokset. Koirat tekivät kautta linjan hyviä suorituksia ja pienellä hiomisella sekä paremmalla tuurilla ykköstulos olisi varmasti kaikkien saavutettavissa myös virallisessa kokeessa. Intoa ja yhteistyötä koirilla tuntui riittävän ja perusasiat olivat hyvin hallussa.

Kahdessa ylimmässä luokassa oli vähemmän osallistujia kuin alemmissa, mutta sekä VOI- että EVL-luokkaan oli uskaltautunut 3 kpl koirakoita. EVL luokan voittaja teki hienon ykköstuloksen Jennin tiukassa tuomarilinjassa.

Tehisläiset ovat myös itse käyneet ahkerasti virallisissa kokeissa ja ykköstuloksia on ainakin neljälle koiralle tullut toukokuun alussa EVL-luokassa. Jenni ja Riemu sekä Nina ja Liina saivat kolmannet ykköstulokset, joten koulutustunnus TK4 ja Liinan tapauksessa TVA-arvo on nyt saavutettu. Senni ja Sansa tekivät upean EVL avauksen yli 300 pisteellä ja itsekin sain Solen kanssa ykköstulokseen vaadittavat pisteet kasaan meidän ensimmäisessä EVL-kokeessa. Kilpailut jatkuvat nyt helatorstaina oman seuran kisoissa.

(Kuvat: Anna Silvan)

Vuoden mittainen kisatauko

Tajusin vasta ihan hetki sitten, että ilmoittaessani Sansan EVL-kokeeseen osuu koe samalle päivälle kuin vuosi sitten tehty voittajaluokan koe. Vuoden mittaiseen tokokisataukoon on monia syitä, mutta suurimpana varmasti koiran sairastelu ja Kennelliiton älyttömät doping-säännöt. Kumpa nyt ei saataisi juoksuja vielä lisäämään kisataukoa.

Treenattu on toki paljonkin, mutta kyllä silti sapettaa kun muut tekevät hienoja tuloksia ja me ei vaan saada edes kisata. Toisaalta pakotettu kisatauko on tehnyt hyvääkin, kun on ollut aikaa treenata pienempiäkin juttuja kuntoon. Toivonkin, että ollaan treenattu oikein kisoja ajatellen, koska testaamaanhan ei olla päästy (tai toki on kokeenomaisia settejä tehty).

Nykyisestä tehiksestä kauden alkaessa erikoisvoittajaluokassa olivat kisanneet vain Nina&Liina. Nyt olemme tekemässä joukkoryntäystä kun Marko&Jay ja Jenni&Riemu ovat jo tehneet hienoja tuloksia ja Kati&Sole ja minä ja Sansa ollaan menossa.

Näin pakollista kisataukoa viettäneenä voisin antaa yhden ohjeen kaikille tokokisaajille: muistuttakaa itseänne kehään menessä siitä etuoikeudesta, että saatte terveen koiranne kanssa kilpailla!